Valkkaa ja kisat

 

Viime viikonloppuna matkattiin Anun ja Elisan kanssa Ouluun Active dogsille Marin ja Mikon treeneihin. Ada jäi tyytyväisenä vanhempieni huomaan ja Raikun kanssa päästiin kahdestaan reissuun. Mietinkin onkohan me oltu kahdelleen yönylireissulla Raikun kanssa....? Mutta herra oli joka tapauksessa jotenkin ihanan helppo seuralainen. <3

 

Tavoitteeksi viikonlopusta asetin sen, että jotain pitää jäädä käteen ja kouluttajien vahvuuden tietäen lupasin itselleni kokeilla kaikkea mikä ei tunnu yhtään omalta :D. Ja vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella välillä mentiinkin! Mutta olipa antoisaa. Lauantaina käytiin Mikon yksärillä ja sunnuntaina oli ratatreenit Marin vetämänä.

Päällimmeisenä mieleen jääneet jutut, joita nyt lähdetään työstämään:

• Persjätöt ei ole ollenkaan niin pelottavia!
• Katse on kaiken ydin (joo se saattaa aina harhailla vääriin kohteisiin). Tämän (ja seuraavan kohdan) tiimoilta päädyin sunnuntaina ohjaamaan ilman käsien käyttöä Marin treeneissä... Pelkällä liikkeellä ja katseella.
• Mun pitää vähentää käsien käyttöä, lisätä selkeämmin jalkatyötä (hah! vaikea kuvitella mulle jalkojenkäytön ongelma, mutta ne vaan menee silloinkin kun ei saisi ja toisaalta silloin kun menee niin olisi parempi mennä järjestelmällisesti ja synkassa...) 
• saksalaisten/ päällejuoksujen vahvistamista siivekkeillä
• etenemis-/fokusointitreeniä ei koskaan ole liikaa...

Tänä viikonloppuna oli sitten omalla hallilla ACEn kisat. Oli monta hyvää kohtaa, jossa sai testata viime viikonlopun antia. Osa onnistui, osa ei. Saksalaisiin olin lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. Alla olevalla videolla saksalainen tulee tosi kovasta vauhdista. Itse saksalainen onnistuu, mutta enkös sitten taas hätäile koiran eteen ja taidan ihan peittää kepit vallan..



 



 

Muutama päällejuoksu oli huono. Ensimmäisen radan Hyl aiheutui siitä, etten ehtinyt päällejuoksusta seuraavaan paikkaan pakkovalssiin ja hätäratkaisuna turvauduin viskiin, joka sitten käänsi Raikun väärin päin. Siitä seurasi putkeen karkaaminen. Ja ihan ainoa tadellinen syy tähän oli nimenomaan siinä, etten lähtenyt päällejuoksusta liikkeelle vaan varmistelin. Nämä on nimenomaan niitä juttuja joista haluan tällä kaudella eroon. Varmistelusta. Tämä toki vaatii treeniä, jotta sitten uskallan luottaa koiraani. <3

Melkein pari kuukautta on nyt aikaa harjoitella ennen seuraavia kisoja. Sittenhän niitä alkaakin taas olla kevättä kohti niin paljon kun ennättää kisata ja rahaa on. :)

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille. Ensi viikko onkin jännittävä!

Reippa kolmen viikon agilitytauko on ohitse ja treenit jatkuu. Nyt vielä varaillaan pikapuoliin aika fyssarille niin kevät saa aktiivisempine treeneineen/ kisoineen tulla. Kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että säilytään kaikki terveinä. :)

Muutama linkki sunnuntain ratatreeneihin.

 

 

 

Näkyyhän näissä ihan selkeesti tekemättömyys. Mutta jo vain oli kivaa silti vaikka paketti ei tod pysynyt kasassa. :D

 

 

Tästä lähdetään silti kevättä rakentelemaan. Adalle alle vaan treenejä niin, että pysyy kunto kohdillaan ja taidot sen verran, että vielä kesäkuussa luultavimmin viimeisiin SM-kisoihinsa pääsisi. Raikun kanssa sitten hiotaan muuvvseja kuntoon ja yritetään saada päät toimimaan niin treeneissä kuin kisoissakin, kotona ja muualla. 

2015

Niin, se on tämä vuosi. Vuosi 2014 meni ohi kuin hujauksessa. Se oli hajanainen vuosi, josta ei harrastuksellisesti saanut kunnollista otetta millään, vaikka kuinka yritti. Treenit pätkivät milloin oman terveyden, milloin koirien tauon vuoksi.
 
Koirat olivat pääsääntöisesti ihan ok, mutta Raikun annettiin lepäillä keväällä ja hoidettiin fysiikkapuolta parempaan kuntoon. Kesän kynnyksellä, kun viimeisiä kisoja ja loppuherkistelyä ennen SM:ä ja karsintoja oli tarkoitus tehdä,tuli Raikulle ensin kynnen repeämä ja sitten punkin puremasta aiheutunut hotspot. Iloisia oltiin, että ylipäänsä päästiin arvokisoihin! Lopulta sairastuin itse vuosisadan flunssaan ja yritin Rovaniemellä karsinnoissa räpeltää äänettömänä. Lopulta jätin sunnuntaina leikin kesken ja lähdin kotiin lepäämään.:)
 
Ada säilyi vuoden terveenä, mutta pikku hiljaa jäähdyttelemme agilityä ja kaikki isot paukut oli yritetty latailla Raikulle. Ada kuitenkin kisaili melkein saman verran ja yritettiin pitää tasoa yllä.
 
Ajattelin tässä herätellä blogia takaisin eloon. Koska on vuosi vasta vaihtunut niin aloitetaan puhtaalta pöydältä.
 
Vuonna 2015.....
 
Ada
 
- jäähdyttelee agilitystä, mutta kisailee ja treenaa, jotta kunto ja lihaksisto lajiin säilyy.
- tarkoitus osallistua SM- kisoihin
- kuntoa pidetään yllä pitkillä metsälenkeillä, käydään hölkällä ja jumppaillaan
 
Raiku
 
- agilityssä aloitellaan tiiviimpi treeni- ja kisakausi kevättä kohti
- tarkoitus osallistua SM- kisoihin ja karsintoihin
- keskitytään siihen, että saataisiin tasainen rutiini kisavireen suhteen. ongelma ollut ohjaajan päässä. :p Koiraan pitäisi saada se sama luotto, mitä treeneissäkin on.
- myös Raiku keskittyy paljon fysiikan ylläpitoon metsälenkkien ja juoksun muodossa, lisäksi haastetaan syvät lihakset töihin jumppaamalla
 
Tässä vähän suuntaa, mihin pyritään. Tarkempia suunnitelmia en uskalla tehdä, jottei joudu pettymään. Nyt minulla on joka tapauksessa hieman enemmän aikaa meille ja harrastuksille, sillä aloitin syksyllä opinnot fysioterapeutiksi. Vapaata (tai vähemmän aikataulutettua) aikaa on enemmän kuin vakkarifarmaseutin työssä. :)
 
Uusi perheenjäsen on etsinnässä. Haen aktiivisesti meille sopivaa pentua. Shelttiä. Narttua. Tri tai mv. :) Hyviä pentueita tulee harvakseltaan ja tietysti niillä nartuilla on sitten kysyntääkin. Mutta hyvää viitsii kai odottaakin. Pitäkää peukkuja!

Alla kuvat SM:stä. (Sirpa Saari)

p.s. Ellin kuolemasta tuli juuri vuosi täyteen. Ikävä. <3

p.p.s. Ada täytti 27.12. 9- vuotta. Ei mikään nuori enää. Kai se on mummo- tittelin paikka. :) Mutta ikähän on vain numero!