Tukholman reissua ja Jouluja!

Ensinnäkin: Hyvää (mennyttä) Joulua ja Menestyksekästä tulevaa vuotta kaikille! ;)
Meillä oli ihana rauhallinen Joulu Kuopiossa. Mullakin vapaata kokonaiset 4 päivää, kun ei ollut meidän apoteekki päivystysvuorossa. Nyt sitten levänneenä kohti vuoden vaihdetta... ;) Vietetään taas uusi vuosi kavereitten kans Tahkolla.

Ainiin! Pitää tässä vielä erikseen mainita, miten mukava Tapaninpäivä oli. Oikein perinteitä kunnioittaen käytiin Anun ja Elisan kanssa 4 tunnin issikkahevosvaelluksella <3 Voi että oli mukavaa, viiden vuoden (?) jälkeen kunnolla ratsailla! Hevosten tuoksu ja rauhoittava metsälenkki hevosen selässä.. Paitti että poni oli pikkasen virkeempi tapaus, eikä kyllä kylmä tullut sitä pidellessä. Pienillä tanssiaskelilla ja -hypyillä päätä ja jalkoja vispaten mentiin välillä aina eteenpäin.. Mutta päätinpäs kuitenkin lopulta tahdin! :D

Ja sitten siitä Ruotsin reissusta. Mitään yksityiskohtaista selostusta en lähde antamaan, mutta sanonpahan vaan tähän alkuun, että olihan mukava reissu jälleen! Ja mun pikku Elli oli niin kultanen <3 Se teki kaikilla viidellä radalla,mitä viikonlopun aikana mentiin kaikkensa. Vanhalla ei virta enää riitä ihan viimeisimmille radoille, mutta oikein nohevana oli kuitenkin. Alusta oli melko huono. Kova, melko liukas matto. Elli ei pahemmin luistanut, mutta joutui varmasti jäkittämään enemmän. Nyt kuntoutetaan sitte selkää tässä.. Aika kipeenä on ollut ja fysioterapiaa on annettu ja venyttelyjä/jumppaa tehty kotona. Elli saa olla koko tammikuun vapaalla agista. Katotaan, miten saadaan selkä taas kuntoon. Ongelma on lanne- ja rintarangan välissä.. :/ Inhottaa, kun sillä ei oikeestaan oo tällasia ongelmia ollut, mutta nyt sitten. Vanhuus ei ilmeisesti tule yksin, eikä palautuminen ole enää niin yksinkertaista. Tää herätti mua taas lisää. Elli ei todellakaan tule kilpailemaan nyt talvella maneesissa ja kylmässä. Hupun kisoihin voin sen ilmottaa, kun välillä saan koiran kotia.. Mut muuten; autossa odottelu ja kylmässä kilpaileminen kahdella koiralla. Nou thanks!

... Mutta siis kaiken kaikkiaan. Me pystyttiin tuona viikonloppuna tekemään viisi puhdasta rataa, ja vieläpä aika hyvää sellaista. Ehkä se viimeinen ärräpäämeininki puuttui, mutta hyvällä mielellä mentiin. Tehtiin töitä yhdessä parina, luottaen toisiimme ja tykäten touhusta. Huippua!

Mä en tiedä oliko nää Ellin viimeiset kisat maajoukkueessa tai että ollaanko ensi vuonna edes hakemassa paikkaa karsinnoista.. Tuleva kevät näyttää.. Mulla käy päässä kova myllerrys siitä jaksanko itse panostaa enää Ellin kanssa näin antaumuksella vai annanko suosiolla tilaa Adalle.. Jospa sekin vielä joskus.. Mutta tosiasia on, että me ollaan jo Ellin kanssa saavutettu niin paljon, että tuskin tavoitteita tulisi asetettua ylemmäs. Ja se tietysti näkyy ennenpitkää kisoissa ja treeneissä.. Jäänpä tänne pohtimaan...

Jännittävää vuoden vaihdetta kaikille!
.. Meillä ainakin alkaa jännä vuosi, sillä tänne ollaan kovasti etsiskelemässä uutta nelijalkaista perheenjäsentä.. ;) Pitäkää peukkuja!

JIiiiHHaa!

kuva: Sissel Bagge

Tässäpä tunnelmaa, jolla mennään taas yli pimeimmän ja kylmimmän talven. (ei ollu oikeesti noin vakavaa ;)) Kiitos koko meidän SUPERILLE joukkueelle. Tää syksy on ollu yksi mukavimmista ikuna ja on ollu ihanaa jakaa se teidän kanssa! Suurin kiitos tästäkin saavutuksesta kuitenkin kotijoukoille Kuopioon. Perhe, ystävät ja HupuPoppoo on luoneet hyvän pohjan uskolle onnistumisiin ;)

Lisää juttua reissusta tulee pikapuoliin kyllä!

Nyt tahtoo vaan tuo Joulu puskee päälle pahemman kerran ja senkin kanssa vielä tekemistä. :) Palaamme siis asiaan.

missä talvi?

Vähän aikaa sitten kirjottelin, kuinka ihana talvi on tullut. No. Nyt se on sitten mennyt eikä näy missään. :( Se lumi ja valo olisi vaan niin paljon kivempi. Ja mä alan jo pikkuhiljaa kyllästyä paskaralliin, joka on aina sisälle tullessa. Koirat suihkun kautta sisälle.. Ei,enkä hommaa mitään kurapukuja, koska sellaset on työläitä pukee ja riisua eikä koiratkaan niistä vällää.. Eli siis kärsin talven tuloon saakka :D

Enää kaksi viikkoa PM-reissuun. Uuuu-uu. Jänskää. Adalla alkoi tässä sopivasti juoksut, joten parit vikat treenit saadaan vetää Ellin kanssa ihan kahelleen toisiimme keskittyen. Se on hyvä juttu! :) Viikon päästä vien vanhuksen (kamala, kun se alkaa jo tulla ihan oikeesti mun suusta.. tuo "vanhus") Maijalle käsittelyyn. Toivottavasti saadaan rintarankaa ja selkää auottua kohti kisoja. Tänä syksynä tuo alue on meinannut osoittaa välistä jäykkyyden merkkejä.. Ei mitään isoa, mutta kuitenkin.

Ada saakin viettää lomaa agilitystä 6 viikkoa! Taitaa tehdä tytölle (ja mulle) ihan hyvää. Pm:en jälkeen saa Elli puolestaan luvan jäädä vähän pidemmälle tauolle tai ainakin huomattavasti kevyemmälle treenille. Alkuvuoden aion keskittyä Adan kanssa muutamiin juttuihin ;)

Torstaina tapahtuikin jotain historiallista. Elli otti elämänsä ekan kerran yhteen toisen koiran kanssa. Oltiin Hannan ja borderterriereiden kanssa lenkillä, kun takaa kuului äkkiä kamala metakka ja kun käännyttiin kattoon niin Elli ja Kerttu veti tiellä painien. Olivat vissiin erehtyneet menemään samalle apajalle jonkun "herkun" perässä ja eipä siinä muuta tarvitakaan. Ellihän siinä oli alakynnessä ja sananmukaisesti otti turpiinsa. Mitään vekkejä tai haavoja ei tullut, joten täti kärsi lähinnä henkisestä morkkiksesta. Ilme olikin huvittava ja säälittävä! :) Elli oli ihan, että " What the f¤¤¤! Miten tässä nyt näin kävi. NÄITTEKÖ, toi kävi päälle ihan syyttä!". Juujuu, niin varmaan! En epäile yhtään etteikö Elli olisi tehnyt aloitetta ja saanut sitten nenilleen, kun toinen antoikin takaisin kunnolla. Olihan tuokin aika tapahtua. Ellillä kun on tapana yrittää olla vähän nohevampi kun onkaan.. Loppulenkin tytöt oli kuitenkin ihan hyvää pataa keskenään, joten eiköhän se siitä :)

Nyt siirryn sohvalle karkkipussin ääreen nauttimaan TV:n antimista sunnuntai-iltana. HUomasin aamulla, että hitto vie, Mun telkasta näkyy yli 100 kanavaa!!! Kaapelitalouksissa ilmeisesti jokin kampanja menossa, joten kaikki mahdolliset kanavat näkyy vähän aikaa maksutta ;) Hyvää viikkoa kaikille!

Leirielämää

Viikonloppu vietettiin maajoukkueen leirillä Hyvinkää-Riihimäki akselilla. Startattiin Katin ja Taikan (+ mun molemmat sesset) myöhään illalla ja perillä oltiin vielä paljon myöhempään.. Olosuhteet oli inhottavat matkustaa; oli pimeetä, märkään ja taivaalta pyrytti lunta. Kumma kun etelään päin mennessä talvi vaan lähenee! Perillä jäätiin majapaikan portin taakse, auto juuttui lumeen ja jäähän (ystävälliset miehet pelasti naiset pulasta :D), mökin etsiminen leirintäalueelta oli vähintäänkin hyvin hankalaa ja lopulta perillä odotti.. noooo, ei niin hemaiseva ilmestys :D Mutta ei siittä sen enempi. Agilityähän sinne mentiin tekemään ja pitämään hauskaa.

Me treenattiin lauantaina kaksi kertaa ja sunnuntaina kerran. Kouluttajina olivat meidän j.johtaja Harri, sekä norjalais-suomalainen pariskunta Lehtisen Jenni ja Jan-Egil. Lauantain treenit meinasi mennä vähän pipariksi, kun Elli jännitti hallin katolta tippuvaa lunta. Ja se kuului vaan ulkona, sisälle ei kuulunut mitään! Sillä kestikin aina tovin ennen kun sain sen taas viriteltyä hallissa treenivireeseen. Tuo hieman harmitti, kun jouduin oikeesti tekeen niiin paljon ylimääräistä työtä koiran tsemppaamiseen. Toisaalta Elli toimi lopulta ihan moitteettomasti ja se ihan tosissaan yritti! Onneksi sillä säilyy työkyky agilityyn vaikka vähän pelottaakin. Ääniherkkyys on kyllä hankala juttu, tällein lievänäkin.. :/ Musta putki tuntui olevan Ellille paha paikka. En tiedä johtuiko haluttomuus nyt siitä ääni herkkyydestä vai mistä, mutta joka tapauksessa kahvilla olisin ehtinyt käymään koiran ollessa putkessa :D Pitänee taas alkaa vahvistamaan enempi noita tummia putkia. Vanhemmiten on alkanut oleen niissä varovaisempi, enkä ymmärrä miksi.

Lauantai-iltana syötiin hyvin Hyvinkään Amarillossa ja jatkot pidettiin meidän mökissä, osa hieman enempi osa vähempi kosteissa tunnelmissa. :) Mutta kivaa oli!

Sunnuntai oli treenien osalta parempi päivä. Taikka sanotaan niin, että vaikka Elli oli väsyneempi, se oli myös yritteliäämpi eikä jännittänyt ulkonakaan enää yhtään. Pieni innokas koirani oli tullut takaisin! Vaikkakin vanhan koiran jaksaminen alkaa kyllä näkymään tällaisina teho viikonloppuina.. Toistoja Elli ei kestä enää samoin kuin hyvinä nuorina vuosina, eikä vauhti jaksa pysyä samana treenistä toiseen. Mutta se on sellaista ja tähän minun on täytynyt pikku hiljaa totuttautua :/

Ada yllätti minut positiivisesti reissun aikana. Se osasi olla ja käyttäytyä! :D Tämä oli todella hyvää harjoitusta Adalle. Matkustaminen, majoittuminen paikassa jossa on paljon muita ihmisiä ja koiria, odottelu kun mitään ei tapahdu... Paljon asioita, joita vaaditaan kunnon kisa ja reissukoiralta. ;)

Nyt me alamme valmistautumaan PM-matkalle treenaten, kuntoillen ja yrittäen pysyä terveenä.. Toivottavasti joukkueemme säästyy possulenssulta!

Suuria suunnitelmia..

Kun nyt ei ole muutakaan tekemistä, niin mulla iski taas palava halu parannella blogiamme. Olen ollut nyt neljättä päivää sairaslomalla kuumeen ja angiinan takia ja nyt alkaa tämä kotona napottaminen toden teolla nyppiä. Onneksi olo on jo melko hyvä eikä kuumettakaan enää tänään. Jospa huomenna uskaltaa jo lähteä liikkeelle täältä kolostaan.. No Ada ainakin lähtee Maijalle hierontaan..

Olis ollut aikaa laitella blogia, mutta tajusin, että eihän mulla ole tällä koneella mitään kivoja kuviakaan.. Siihen tipahti sitten se ajatus. Ja minut kun tuntee, tuskin sitä aikaa löytyy sitten "normaalina arkena" ihan pieneen hetkeen..

MOnilla on niin ihania blogeja, joita on kiva seurata. On paljon uusia kuvia, on videoita treeneistä ja kaikesta hauskasta. Sellaista blogia minäkin mielelläni kirjoittelisin, mutta ainakin nuo videot saattaa olla sula mahdottomuus.. Vaikka onhan mulla kamerakin tarvittaessa käytössä.. :) seliseliseliseli....

Näin. Purin nyt visiointi- intoani ja se siitä. Turha odottaa uudistusta. Sitä tuskin saan aikaiseksi ihan vähään aikaan vaikka tarkoitus kova onkin ;) ..Jospa kuitenkin edes hieman muokkaisi ulkoasua.. edes vähän.. tai ehkä kuitenkin vasta lähempänä joulua, vaikka punaiseksi! :)

Tähän nyt kuitenkin kiva muisto kesältä (vaikka kuvasta päätellen ei kovin lämmintä olekaan).

Pihatreeniä..

Muilla tuntuu olevan kotipihallaan jos jonkin näköistä härveliä ja viritelmää.. On itse väsättyjä, mielenkiintoisia kontaktiratkaisuja ja vaikka mitä. No, meillä vaan kunnon kepit ja keinu (sekä pari hyppyä). Nämä siis vanhemmillani Kuopiossa, eli treenimahdollisuudet painottuu viikonloppuihin.

Tällä hetkellä mullon tavoitteena varmemmat keppikulmat sekä nopea ja itsenäinen keinu. Ollaan molempien kanssa molemmissa jo edistytty kivasti. Varsinkin keinun menevät nyt kumpainenkin niin kun niiden haluun menevän. Näin kuitenkin vielä toistaiseksi vain kotikeinulla (luulisin). Hallilla kun keinua otin viimeksi, niin himmasivat pikkasen liian aikaisin. Eli uskallusta ei vielä ihan riittävästi mennä vieraalla keinulla yksin päähän asti. Mun treeni on siis sitä, että seison itse keinun takana noin 2-3 metriä ja käskytän koiran keinulle --> menee yksin täysillä päähän ja odottaa luvan poistua pallon kimppuun. :) Tää siirretään sit aikanaan radalle ja otetaan mukaan sivuttaisetäisyys jne..

Sit kepit. Ne on molemmilla jo huomattavan paljon paremmat mitä aiemmin. Jopa Elli malttaa etsiä avokulmasta oikeen välin. Takapakkia tosin tulee molemmilla aina välistä ja sillon ei auta kuin palata takaisin helpomaan.. Tänään kuitenkin jo lähettelin molempia yli 100 asteen avokulmista, joten hienosti on edistytty :) .. Radalla, satalasissa paahtaessa tilanne voi jo olla toinen..

Ollaan nyt treenailtu kaksi kertaa Tiistai iltaisin Hallilla. Ihanaa juosta taas mattoalustalla! Koiratkin nauttii selvästi. Meillä on ollut tosi hyviä treenejä. Viimeksi oli teemana putkiin lähetykset ja suorista putkista tiukasti ulos tulo. Lisäksi aloiteltiin puomilla talven projektia, joka on "Itsenäiset kontaktit". Itse aloitin niin, että joku seisoi puomin alastulon vieressä ja palkkasi koiran sinne kun itse juoksin takana. Tarkoituksena jatkaa näin ja pidentää pikkuhiljaa avustajan matkaa ja palkkauksen odotus aikaa.. Luulenpa, että ainakin Ada tulee edistymään itsenäisenä koirana tässä aika hyvin ;)

Jatketaanhan taasen..

Talvi

Tuntuu ihan tosissaan, että ainakin tänne on jo talvi tullut. Eilen, kun aamulla verhoja raotin piti hieroo hetki silmiä. Maa oli valkoinen ja pakkasta n. 5 astetta.. Varsinkin Ada - the talven lapsi nautti kyllä lumesta selvästi. Kivaa puhallella lumeen ja juosta niin maan miljuunaa :D

Viime viikonloppuna kisattiin ekat kisat ulkokauden jälkeen. Sattui ihana sää, aurinko paistoi ja oli viileää. Molemmilla meni hyvin ja olin tyytyväinen. Molemmille kaksi nollaa voitolla ja kolmannella sijalla. Adan voitto samalla Supermiinus. :) Ja ne Adan kontaktit. Ne oli hienot! Mikkelin Aat ei olleet tuuria, ne meni edelleen ihan yhtä hienosti. Ihana tunne kun pystyi jo luottamaan koiraan hyvin. Puominkin meni ekalla radalla ihan sika hyvin. JUST niin kun haluun sen aina menevän. Tuosta olisi nyt osattava pitää kiinni.... Haastetta kerrakseen..

Ellin voitto oikeutti meitä hakemaan sitten vuoden alusta myös Suomen Hyppyvalion arvoa! ;)

Eilen treenattiin Kuopiossa ekat sisätreenit matolla. Oli kivaa! Meidän ryhmässä treenataan minä, Elisa koirineen ja Kataisten pariskunta koirineen. Tulee olemaan tehokas talvi, sen uskon ;) Sitä innolla odotellessa.

Perjantaina meidän kesäryhmä heittää vapaalle. Illalla Amarilloon syömään ja ainakin meistä osalla kovat suunnitelmat siirtyä valloittamaan myös Kuopion yöelämää... saas nähdä.. :D

ADASTA FIN AVA

Tänään Mikkelissä se vihdoin tapahtui. Adasta saatiin vihdoin se Fin Ava. :) Loppujen lopuksi tää oli kuitenkin eka kisa missä neitillä oli mahkut valioitua.. Siinä ekassa voitossa (saati ekassa nollassa kolmosissa) meni vaan aluksi vähän aikaa.. ;)

Mutta nyt on yksi etappi takana ja hyvä niin. Mikkelistä tuliaisina valioitumisen lisäksi tuplanolla, joten hyvin on pullat uunissa ensivuotta varten. Tehtiin hyviä ratoja, vaikkakin ekalla radalla sorruin typerään ohjausvirheeseen. En muistanut taas miten jumalattoman herkkä Ada on ja ohjasin sen pienellä käden vippauksella väärälle hypylle :/ Toka rata oli meitä lähes parhaimmillaan. Tosi hyvä veto. Ja ne kaikki Aan kontaktit, mitä tehtiin viikonlopun aikana. Ne oli vaan Niiiin hyvät! Just sellaset kun haluun niitten olevan. Koira juoksee täysillä alas asti, ¤rumpsis vaan¤ ;) Vikalla radalla käännökset alkoi loppua kohti lipsua, mutta muuten sain pidettyä paketin hyvin kasassa. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikonloppuun ja omiin kisoihin.

Elli oli mukana turistina... Enkä voi sanoa, että olis nauttinut tilanteesta! Lievää keskisormipystyssämeininkiä oli ilmassa.. :) Lenkeilläkin vaan jurpotti perässä nyrpeenä. Oli selkeesti tajunnut, että nyt ei ole hänen päivänsä. Oli ihan intopinkona, kun otin lopuksi ennen lähtöä hänen kanssaan muutamia lämmittelyhyppyjä. .. Pienistä asioista osaa toinen iloita...

Ollaan kotiuduttu

.. Ja voi että oli kiva reissu! :D Reissu tehtiin siis Itävaltaan 16.-21.9. Elikkä viikon irtiotto arjesta ja töistä, Jesh! Ada jäi porukoille Kuopioon ja Ellin kanssa päästiin reissuun. On se kyllä niin helppo reissukaveri, että parempaa saa ettiä. Rennosti autossa, taksissa, lentokentillä ja hotelleissa. Lentäminen ei oo kovin mukavaa, mutta onneksi palautuu niistä saman tien! :)

Menestystä meidän mahtavalle joukkueelle tulikin! Kaikki jo tottavie tietääkin. Medeille joukkue-kultaa ja mineissä Carolinalle ja Kertulle yksilö-kultaa. WAU! Kyllä oli rautaisaa agilityä kokonaista kolme päivää! Nää kisat paranee vuosi vuodelta. Ihanaa! Koko 9 henkinen maajoukkue onnistui jokainen viikonlopun aikana vähintään pari kertaa, elikkäs tosi kovatasoinen porukka oli liikenteessä. Tehtiin kaikki tasaista työtä ja ollaan varpilla loppujen lopuksi itteemme tyytyväisiä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että nää kisat tuntui jo vähän jopa "rutiinimaisilta". Pelottava ajatus, mutta niin se meni. Kun tiesi oikeestaan kaiken, mitä siellä tehdään ja kuinka toimitaan, niin ei ollut etukäteen mitään jännittämisen aihetta. :) Hyvää ja huonoa molemminpuolin... Tunnelmahan hallissa oli ihan loistava. Suomen katsomotkin oli ihailtavasti täynnä jo heti aamusta ensimmäisessä kisassa. Hyvä Fanilauma! ;)

Meille Ellin kanssa lopulta yksilökisojen 19. sija. Osallistujia oli jotain 80. Tuloshan meillä oli se 5 vp. Ekan radan jälkeen oltiin sijalla 10 ja jätettiin taakse mm. moninkertainen MM-mitalisti, Sveitsin Martin Eberle ja Pebbles :). Tuo rata oli koko viikonlopun nappisuoritus ja siitä sai aivan valtavan hyvän fiiliksen! Agiradalla eli finaalissa ei kyllä lähdetty varmistelemaan. Tuolla siihen ei todellakaan ole varaa. Jokainen hetki on kallis ja kaikkemme tehtiin mekin, jotta onnistuttaisiin. Radan alkupuolella kuitenkin ohjasin Ellin puomin alle putkeen ja koira viipyikin siellä kuviteltu pidempään. Olin sitten ehtinyt jo askeleen liian edelle, kun Elli tuli putkesta ja tökkäsin sen hypyn taakse. Piti tehdä vaan voimakas vekki, mutta koira tulkitsikin tämän takaakierroksi. Sain kuitenkin estettyä Hyl:n, ettei sit hypänny takasin päin.. Mutta homma oli kuitenkin jo selvä. Emme tulisi parantamaan viime vuoden 7. sijaa. .. Ainakaan tänä vuonna.. ;) Kerttu ja Caro oli meitä n. 0,30 sekuntia edellä ja hyppiksen voittajaankin oli aikaeroa vain 1,03 s (?), joten kaikki mahkut mitaliin oli. Luultavasti olisimme olleet ilman tuota 5 vp hopealla tai pronssilla. (Hopea meni hyppiksen jälkeen 13. olleelle koirakolle). Mutta turha se on nyt voivotella, kisat ne on ensikin vuonna! :D

Joukkueena meillä meni ekat radat hyvin ja toiset kehnosti. Meille sekä Päiville ja Leilalle hypäriltä nollat, ja Carolle ja Kertulle vitonen (muurin palikka). Finaaliin lähdettiin sijalta 5 (vai oliko 6.) nopeimmalla vitosella. Kaikki mahdollisuudet olis taas ollut mitaliin, mutta ei... Kaikki me tehtiin lopulta Hyl finaaliradalla. :( Lähdettiin Ellin kans ekana ja jo heti kakkosella pakkovalssi ei onnannut ja kielto. Caro ja Kerttu teki saman virheen heti perään, eli taas oltiin suomalaiset tasainen joukkue.. Meille Hyl radan puolen välin jälkeen. Aalta oli tosi ahdas ja pitkä vienti hypyn ohi toiselle hypylle ja siinä kävi niin kuin pelkäsin.. Elli jätti yhden askeleen Aalla ottamatta ja oli jo salamana hypännyt väärän hypyn. En ehtinyt tehdä mitään. Onneksi maaliin tullessa muut kuin Tiia eivät varmasti ymmärtäneet, mitä kiroilin koirani turkkiin samalla kun rutistin sitä, mun hienoa, kultaista koiraa, joka yritti taas tehdä parhaansa. Koskaan aiemmin epäonnistuminen ei ole tuntunut noin pahalle! Kyllä siinä montaa kertaa kävi itku silmässä ja illallakin vielä sängyssä epäonnistumistani mietin. Plaah. On tää herkkä laji. Pahinta, että seuraavan aamuun yksilöfinaaliin piti kasata ittensä ja täyttää mieli sillä ajatuksella, että "Olen maailman paras ja voitan nää kisat". Vaikeeta oli, mutta onnistuin siinä!

Joukkuekisat on kyllä kaikkein inhottavimpia. Varsinkin MM:ssä, kun on vaan 3 koirakon joukkueet ja kuudesta startista ei oikein yksikään saisi epäonnistua. Se, että sun pitää oman nahkasi lisäksi pelata vielä toisten puolesta tekee siitä hermoja raastavan. Epäonnistuminen joukkueessa on vaikeaa ja vaikkei muut sitä niin ajattelisi, voi omassa päässä tuntua siltä, että kaikki oli omaa syytä ja menestyminen kaatui omiin virheisiin... Vaikka muutkin epäonnistuisivat.. No, mutta parin kuukauden päästä Tukholmassa me sitten ainakin näytetään muille Pohjoismaalaisille, mistä suomalaiset minit on tehty!

Kaiken kaikkiaan mahtava matka (ja oli muutes mainiot mitalijuhlat ;))! Nyt jaksaa taas pakertaa arkea. Tässä siirrytään pikkuhiljaa treenailemaan sisätiloihin, pois kylmästä ja pimeästä. Kisailut alkaa vähentyä ja me vaivutaan talvihorrokseen :D. No ei kai, mutta varmaan paneudutaan taas enempi treenailuun ja hiotaan talven aikana pikku asioita kuntoon. Sitten varsinkin Ada on ensi kesänä hyvässä iskukunnossa... :) Sitä odotellessa ja tavoitellessa..

p.s. Ylhäällä muutama kuva matkalta. Pitää laittaa kuvatekstit tänne, kun ei onnistu tonne vääliinkään. Ylinnä: Kuva pellolta, jotka löytyivät kisahallin välittömästä ymräristöstä. Ja niitä riitti! Taustalla valtavan upeat vuoret, joita ei kuvasta oikein erotu sumun vuoksi. Keskellä: Elli ja Marimekko-hattu, jota saatiin lainata Kerttu The Maailmanmestarilta :D Alla: Hotellin läheltä lähti portaat, jotka veivät upealle niittypolulle metsän reunaan. Polku kulki jyrkän niittypenkereen päällä ja alapuolella laidunsi lammaslauma. Mä istuin penkillä ja nappasin kuvan koirastani miettimässä syntyjä syviä <3

samperin lenssu..

Ei olis enää tarvinnu tulla! Kaikkeni oon yrittäny välttääkseni; vitamiineja, maitohappobakteereja, käsien pesua ja flunssasten asiakkaitten karttelua. Mutta ei, nenä on tukossa ja pysyy. :/ Äärr. Mustaviinimarjamehua on tässä nyt litkitty, hunajalla tietty ;) Jospa tää vielä menee ohi tai ainakin paremmaks ennen matkaa. Mukaan varataan tietty duactia, nenäsumutetta ja särkylääkettä :D

Eilen kisailtiin Varkaudessa yksilöpiirinmestaruuksista. Ei tullut mestaruuksia kummallekaan ja nollatkin oli ikävän tiukassa. Ellille molemmilta radoilta 5 vp tiputuksista. Hyppärillä tippui okseri ja agiradalla muurinpalikat (agirata päätyi lopulta hylkyyn, kun puomin jälkeen putki veti sivulle mukavasti). Elli ei YLEENSÄ tiputtele, mutta nämä oli paikassa jossa molemmissa hypättiin "tyhjään" ja käännyttiin 180 astetta. Käskytys oli liian kovaa ja hypyt jäi liian hätäisiksi -> Pam! No, hyvä että tämä tuli taas esille nyt. Osaan varautua viikon päästä, mikäli Itävallassa vastaaviin törmäämme :) Agiradalla keskityttiin sitten kontakteihin, mitkä menikin hyvin. Jejjesjes! Lisäksi mulle oli tärkeintä tässä "kenraalikisassa", että saan oman pääni kasaan ja kykenen hyviin, ehjiin kokonaisuuksiin. Siinä onnistuttiin. Hyvillä mielin siis matkaan :)

Ada vaikutti olevan taas "Jibii, täältä tullaan"-tuulella, joten otin hänen kanssaan tavoitteeksi pakan kasassa pitämisen. Hyppyrata sujuikin oikein mallikkaasti loppukiemuroihin saakka, kunnes sitten alkoi kuminauhan venyminen, ja alas tuli ensin yksi rima ja sitten ns. kaahaus - kielto. Agiradalle mentiin asenteella, että NYT! Ja sain kuin sainkin väännettyä nollalla maaliin. Olo oli huikea kun onnistuttiin vaikka matkalla oli monia läheltä piti tilanteita ja kumppari venyi ja löystyi vuoronperään :D Kontaktit oli kuitenkin hyvät ja neidillä asenne kohdallaan. Sijoitus oli tässä 2. kohtuullisella ajalla :)

Mulla on Adaa ikävä jo valmiiksi. Ollaan nyt Kuopiossa porukoilla ja tännehän se sitten jää reilun viikon ajaksi :( Ada tulee pitämään huolen, ettei täällä arki tunnu liian harmaalta :D

odotusta ilmassa

On todellakin. Enään reilu viikko niin lento kohti Itävallan mittelöitä voi alkaa ;) Ihanaa päästä hetkeksi pois tästä arjesta ja ennen kaikkea. Ihanaa päästä kirmaamaan isolle areenalle agilityn kuninkuuskilpailuihin:) Voin jo kuulla ja tuntea sen hallin ilmapiirin.

Tässä on nyt tehty järjestelyjä ja kaikki alkaa olla kunnossa. Kassissa oloa Elli on harjoitellut hyvällä menestyksellä. Laitan sen kassiin ja hurautetaan tyttöjen kanssa autolla jonnekkin metsälenkille. Hyvää harjoitusta liikkuvassa autossa :) Maija hieroi Ellin tänään viimeisen kerran ennen reissua. Ei mitään kummallista. Takapään ja lantion jäykkyyttä, mutta liikkuvuus on hyvä ja tuo on normaalia urheilevalle koiralle. Ekinokokkoosilääkitys hoidetaan kuntoon ensi viikon ainana, jotta pääsemme takaisin Suomeen.

Viime viikonloppu meni leireillessä Turun suunnalla. Mukava ja onnistunut leiri, mikä tietysti tärkeää tässä vaiheessa :) Eilen käytiin ottamassa molempien kanssa pientä ratapätkää ja kontakteja. Molemmat toimivat hyvin. Tiistaina on vielä treenit ja lauantaina sitten piirinmestaruudet. Siinä olikin sitten meidän agilityt ennen matkaa :) Pitää vaan toivoa, että kisat menee Ellin kanssa hyvin, jotta jää hyvä tuntuma päällimäiseksi.

Adan kanssa käytiin pari viikkoa sitten Iisalmessa kisailemassa. Oli hyppis ja kaksi agirataa. Hyppikseltä tuli nollavoitto, ja perusradoilta molemmilta vitoset. Ja ne vitoset tuli putkilta!! Kieltoina!! Koira, joka ampuu putkiin kielsi kaksi kertaa putkilla. Noo, sit seuraavaksi ne selitykset ;D Eka kielto tuli, kun lähdettiin Aalta niin, että koira piti lähettää umpikulmassa olevaan putkeen. Ada ei osannut hakea putkensuuta vaan törmäsi tukena olleeseen kanisteriin. Teki samaa seuraavalla viikolla treeneissä, kun kokeilin. Oli siis opetettava tuo koiralle.. Nyt se on tainnutkin jo mennä jakeluun, sillä eilen ei tullut enää tuota virhettä.
Sit toisella radalla tehtiin nollaa tokavikalle esteelle asti, joka siis oli se putki. olin suunnitellut valssia, mutta päätinkin kesken radan että teen "flipin". No sitten kesken liikkeen päätinkin olla tekemättä flippiä enkä valssiinkaan enää ehtinyt. Ainoa mahdollisuus oli puolivalssin yritys, joka oli siinä vaiheessa koiralle jo niin ristiriitainen viesti, että Ada pyörähti putken suulla ympäri. se katto mua kysyvästi ja huusi "Päätä nyt jumankeuta minne päin tässä ollaan menossa, ei noista viesteistä kukaan ota selkoa!". Voi että mua kiehutti oma tyhmyyteni! Mistä taas muistui mieleen: Älä vaihda suunnitelmia kesken kaiken vaan pysy siinä mihin olet rataantutustumisessa päätynyt..

Mutta kaikin puolin kivaa oli vaikka kotiintuomisina olikin palkintojen lisäksi yksi kappalle silputtuja kevythäkkejä (Ada päätti tulla osallistumaan itsekin ensimmäiseen rataantutustumiseen ja oli siis syönyt itsensä Ellin häkistä ulos).

Jep,Nyt ehkä pienille päikkäreille sadepäivän ratoksi.. jospa sitä lenkille pääsisi sitten illemalla..

Vuoristorataa..

..mentiin tänä viikonloppuna tulosten osalta..

Lauantaina oli suuntana Joensuun Elo-Karelia näyttely. Shelttejä oli ilmoitettu 62 kpl. Mikä ainakin näin näyttelyissä kiertämättömästä tuntui hurjalta määrältä. Olikohan, kertokaa viisaammat?!? Elli oli mukana seuraneidin ominaisuudessa. Veijo-kasvattaja oli paikalla ja tykkäsi kovasti kun vihdoin tapasi Ellin, monen vuoden jälkeen.. Kuulemma veteraanikehään ja muotovalioksi vanhoilla päivillä.. Just, saas nähdä :D Liekö ees mehdollista.. No, mut Ada. Se sai EH:n!! Jee, mikä iloinen yllätys. Eikä mua enää sitten lopulta edes jännittänyt. Sain sen liikkumaan ja seisomaan niin nätisti, kun voin. Mitä nyt pöydällä ei tykännyt malttaa seisoa kunnolla. Tuomari sai kuitenkin kopeloida suht rauhassa :) Sitä eniten jännitinkin. Pöytää meinaan. Arvostelut oli jotakuinkin: sopusuhtainen pää, hyvät silmät, korvat ja purenta. Niska voisi olla lihaksikkaampi (? outo kommentti:)), seisoessaan ahdas edestä ja takaa. Että näin.

No sit sunnuntain agiliidot.. Molemmille kaksi rataa (agi + hyppis) + joukkue Piir.M. radat. Vettä alkoi sataa 12 aikaan ja sitähän riitti loppuun saakka. Koirat oli märkiä, itse oli märkä jokaista vaateparia myöten.. Ihanaa.. Mut tuloksiin..

Meillä ei nyt Adan kanssa mennyt ihan putkeen. Tai nimen omaan sinne meni :D Ekalla radalla posotti putkeen hippulat vinkuen, eikä mun peräsuoli pitkällä huuto auttanut mitään.. :/ Muutenkin tää oli melkos hulabaloota tämä rata.. Hyppiksellä sitten ihan ok nollaa loppu esteille saakka, kunnes suoran putken jälkeen ei puhettakaan kääntymisestä vaan edessä oleva väärä hyppy veti liikaa.. Eikä taaskaan auttanut peräsuolipitkällä huudot :D Vauhdikkaasti ja iloisesti kuitenkin loppuun. Adan joukkue radankin onnistuin sitten sössimään. Mulla oli hyvä fiilis sillä radalla; puomin kontakti oli unelma ja neidin draivi oli sopiva. Sen kanssa oli mahtava mennä. Mut sit tää taliaivo unohti radan nanosekunniksi ja lähti viemään kolmanneks vikaa hyppyä takaa vaikkei pitäny.. Sieltä sitte HYL. Kyllä ärsytti, mutta minkäs teet. Adalla oli kivaa kuitenkin loppuun asti ja palkaksi mokastani sain sheltin hampaankuvat ranteeseeni :) Ansaitsin vissiin sen..

Ellillä oli parempi päivä. Agiradalta tuli voitto ja hyppikseltä nolla. Sijoitus vasta kuudes, mikä latisti hieman. Mutta joka tapauksessa nyt on tuplanolla ja se voittonollakin ensi vuotta varten. JesJes! Elli kulki ihan kivasti, pari hassua ajatuskatkosta vei hyppiksellä ehkä ne tärkeät kymmenykset. Mutta tällasta se agility on. Ellin päivän kruunasi vielä onnistuminen joukkue Piir.Mestaruus radalla. Meidän joukkue "kauniit ja rohkeat" voitti hienosti :) Joukkueessa oltiin me, Elisa ja Essi, Kati ja Taika sekä Maija ja Tatu.

Että sellainen harrastus viikonloppu taas. Nyt väsyttää ja univelkaakin on kiitettävästi. Ensi viikonloppuna suunnataan Adan kanssa kahdelleen Iisalmeen. Jospa meidän yhteinen sävel olisi viritetty ensi viikonloppuun mennessä ;) Siellä edessä kolme starttia.

ps. Laittelen kuvia Adan näyttelyistä tänne kunhan löydän kameran piuhat jostakin..

Näyttelyressiä

Siis mulla on sitä nyt. Ihan oikeesti! Kamalaa, miten voin jo nyt jännittää ja ahistua niistä Adan lauantaisista näyttelyistä.. Treenaaminen jäänyt puolitihen ja kaikkee... Ja sit sillä se häntä saattaa sojottaa kohti taivasta, miten se suostuu seisomaan kunnolla pöydällä vieraan kopeloidessa.. Huhuh. Ei olis pitäny. Mut kun pakko, et saan siitä joskus syksyn aikana AVAn. Muuten ei oo väliä, kunpa se H sieltä napsahtaisi.. Mä oon vielä kaiken lisäks ihan ulalla taas, et miten niissä näyytelyissä piti toimia, miten kehät pyöri jajajajaja.. Toivottakaa onnea, et pärjään joten kuten :D

Muuten meillä menee täällä ihan mukavasti. TReenailtu ollaan agia nyt n. kerran viikossa. Viikonloppuna on ekat kisat karsintojen jälkeen. Samalla kisaillaan joukkue Piir.mestaruudesta. Jännää.

Tällä hetkellä mulla meinaa olla Ellin kanssa treenailu vähän pakkopullaa. Tai ehkä väärä ilmaisu. Tykkään, mutta itteeni ärsyttää, et odotan siltä paljon ja petyn jos ei anna treeneissä KAIKKEENSA. Sellanenhan se on aina välillä ollut. Aina. Nyt vaan taas seuraan sitä hirveen tarkkaan.. Hyppääkö se nyt kunnolla, tuleekohan hitaampaa koska on jumeja.. Eiköhän se enää tykkääkään.. Vaikka tiedän, että takuulla tykkää. Maija hieroo sen ens viikolla, sit saan taas rauhan myös sen fyysisen kunnon osalta. Toivottavasti. :)

Ellin kanssa mä yritän nyt ihan tosissaan keskittyä palkkaamiseen, että sillä säilyisi into huipussaan. Ehkä tuo tekeekin musta niin vainoharhaisen. Keskityn sen kanssa vaan tuohon "innokkuuden seuraamiseen" ja näen jo pieniä vihreitä miehiä asian tiimoilta. :D Ehkä vaan hengittelen tässä syvään ja jatkan treenailua sen kummempia miettimättä..

Tässä vielä pari kuvaa piristykseksi. Ovat Torniosta meidän majapaikan pihalta SM-viikonloppuna... Yllä Elli, alla Ada

Iloa ja surua..

Iloa tietenkin ovat aiheuttaneet viime viikonloppuna käydyt Agilityn maajoukkuekarsinnat. Ellille irtosi jo KOLMAS MAAJOUKKUEPAIKKA, kun sijoituimme karsinnoissa sijalle 2. Tämä on nyt se vuosi, jolloin tämä hopea teema jatkuu aina vaan... Jos se pätee vielä kahden kuukauden päästä Itävallassa ja Joulukuussa Tukholmassa niin.... Hui! Millainen vuosi tästä vielä tuleekaan.. Perässä ei meinaa pysyä..

Lauantaina tehtiin kaksi nollarataa, mutta Katin ja Mimmin pingottua hyppärillä niin kovaa, aikamme ei riittänyt sillä pisteille asti. Illalla päätinkin sitten jo ottaa pisteitä, kun paikka sunnuntaille oli kuitenkin jo varma. Hyvä, nopea nolla ja pisteiden keräys oli alkanut. Sunnuntain aloitimme hyvällä agiradalla, jossa oltiin Caron ja Kertun lisäksi ainoat pisteille yltäneet.. Hyppäriltä sitten se hemmetin HYL. Emme pudonneet kuitenkaan kokonaispisteissä paljoa ja vikalle radallekin lähdettiin vissiin sijalta 4 tai 5. (?) Finaalirata meni taas oikein hienosti ja pisteitä ropisi. Kaikkiaan kerättiin siis 100 pistettä ollen näin hopealla :) Ylivoimaisina voittajina Carolina ja Kerttu. Aiva mahtavaa menoa, täytyy sanoa! Viikonlopun ylivoimaiset :) Kolmansina Päivi ja Leila, nelosina hienon nousun tehneet Hanna-Lena ja Ilona. Ja viidenneksi kirivät hienolla finaaliradalla meidän Kati ja Taika!! Huippua. Maajoukkueessa siis tänä vuonna paitsi kaksi HUPUlaista myös kaksi Dream Teamilaista :) Ei oo menneet treenit hukkaan. Oli muitakin loistosuorituksia Hupun osalta. Moni depytoi karsinnoissa ja onnistui sunnuntaille pääsemään. Yes!

Ada teki myös elämänsä ekat karsintaradat. Neiti yllätti minut täysin olemalla toisaalta Cool oma itsensä, toisaalta kiitäen radalla ihanalla apinan raivolla. Heti ekalta hyppikseltä hieno nollarata ja 7. sija! Vautsi. Sitten mentiinkin taas koheltaen seuraava iltakisa (loistavat puomin kontaktit!). Aamulla tyttö oli taas iskussa ja napakka nolla agiradalta. Sija taisi olla 6. :) Ada keräsi kahdelta radalta yhteensä reilu 50 pistettä, mikä ylitti omat odotukseni. Ensi vuonna on tämän tuuliviirin kanssa liikkeellä taas ihan toisin mielin. Tokavikalla radalla tuli tyhmä virhe: ekan riman alitus. Matka loppui siihen. Finaaliradalle päästiin (Ada oli vieläkin sijalla 7.!!) ja tässä tavoitteet oli asetettu ennen kaikkea ekan riman ylitykseen. Ja yli meni ;) Hyl tuli kuitenkin alku häkkyrästä selvittyämme. Mutta voittajina maaliin, nyt on ihana kun tietää tuon naperonkin pystyvän mihin vaan...

Loppuilta sujuikin onnitteluja saaden (ja antaen) sponsoriasusteita sovitellen ja palkintojen jaossa seisten. Valokuviakin taas napsittiin. Hieno tunne! Nyt keskitymme hiomaan muutamia pikku juttuja ja pidämme ennen kaikkea motivaation korkealla. Erityispaino on fyysisen kunnon ylläpitämisessä... Hierojalle töitä..

Ja sitten niitä surullisia uutisia.. Perheemme ajokoira Emma (12 v), joka asui vanhempieni luona Kuopiossa saatettiin ikiuneen heti maanantaina viikonlopun jälkeen. Aamulla tuon jo aavistin, että viimeisen kerran Emma nyt aamulla heräsi.. Imusolmukekasvaimet veivät koiraa alaspäin koko ajan. Emma oli loppuun asti kuitenkin iloinen ja melko pirteä. Romahdus olisi voinut tulla kuitenkin äkillisesti ja tietysti pahimpaan mahdolliseen aikaan viikonloppuna tai yöllä. Päätös oli ikävä, mutta varmasti oikea. Kyse oli päivistä tai jostakin viikosta. Nyt Emma sai mennä vielä suht hyvä kuntoisena ilman kärsimyksiä.

Muistan Emman ikuisesti iloisena hännän heiluttajana, joka itsepäisellä luonteellaan varustettuna oli perheellemme niin rakas. Lepää rauhassa.<3

Vikat treenit..

..Ennen karsintoja on nyt eiliseltä takana. Myös sunnuntaina kävin kontaktitreenit tekemässä. Eilen otettiin pientä radan pätkää kontakteilla höystettynä ja yritin saada onnistuneita suorituksia ja hyvää palkkaa kisojen alle. Tämä onnistui kyllä :)

Nyt se on sitten enää omissa ja vähän muidenkin käsissä tuo menestyminen viikonlopun maajoukkuekarsinnoissa. Ellin kanssa lähdetään tekemään täysillä tarkkaa ja nopeaa rataa tavoitteena ehdottomasti matka Itävaltaan! ;) Mulla on ollut nyt hyvä tuntuma siihen koko kesän. Kunhan vaan saan oman pääni pidettyä kasassa ja kaikki taivaankappaleet olisivat oikeassa asennossa.. :D Yritamma parhaamme.

Ada on ekaa kertaa karsinnoissa mukana. Viikonlopulle ykköstavoite hänen kanssaan on päästä mukaan kisaan sunnuntaille. Luottoa mulla ei vielä tuohon naperoon ole. Meidän yhteistyö "oikeissa kisoissa" on vielä niin hataraa.. Kuinka koira kestää kovempaa paineistusta, kuinka jaksaa pitkän ja rankan viikonlopun, hotelliyöpymisen jajajaja... Adan kanssa yritän nyt ekana vuonna kerätä sitä arvokasta kokemusta, josta voi ottaa opikseen sitten seuraavia vuosia ajatellen. Kun vain pääsisin sen kanssa siihen hurmokseen, jonka parhaimmillaan voimme saavuttaa. Se olisi ihanaa! ;)

Jännittävintä näissä karsinnoissa on se, että minulla on nyt ensimmäistä kertaa kaksi koiraa mukana. Tähän asti meillä on Ellin kanssa ollut näissä kisoissa hyvin saman tyyliset rutiinit, mutta nyt niitä joutuu pakostakin vähän muokkaamaan. Nooh, onhan meillä jonkin verran jo ehtinyt keräytyä kokemusta tänä vuonna. SM:t ja Agirotu antoi viitettä siitä, miten minun pitää noiden kahden kanssa toimia.

Pitäkäähän peukkuja meille. Minä lähden nyt katsomaan vanhoja videoita mukavista kisoista ja virittäydyn henkisesti siihen ihanaan karsintatunnelmaan! :)

Kaikille muille mukana oleville tutuille myös tsemppiä! Toivotaan, että kaikki voitaisiin olla viikonlopun jälkeen iloisia. Kuka mitäkin tavoitteita täytettyään ;)

AgiRotu 2009

Olipas huisi viikonloppu..

Perjantaina töiden jälkeen suoraan ajelemaan kohti Nastolaa... Pitsakin piti syödä kylmänä matkalla :D Oltiin perillä joskus kasin jälkeen ja ehdin just ilmottaa koirat lauantaille. Nukuttiin Hietaloiden vaunussa.. Vähän huonosti, kun immeiset seurusteli piiiitkälle yöhön vaunualueella :) Mutta sehän on yksi tärkeimmistä asioista aina agirodussa. Näkee tuttuja YMPÄRI suomen, joten tuo sallittakoon ;)

Lauantaina heti aamusta kilpailemaan. Ei ole helppoa omistaa koirat kahdesta eri säkä ryhmästä. Nytkin tutustuin eka Ellin rataan ja sit tutustuin Adan rataan ja kilpailinkin välissä Adan kanssa. Ellin kanssa kisattiin ihan viimeisten joukossa mineissä. Adalla oli näpäkkä nolla rata. Kontaktit oli selkeesti otetut ja vauhti jo ihan eri kuin SM:ssä. Yksi pieni kauneusvirhe pituudelle irtoamisessa, mutta kuitenkin nolla joka riitti lopulta 4 sijaan. HIeno pikkupentu ;D Koiria luokassa oli n.130.
Ellillä tosi hyvä rata muuten, mutta kakkos rima tuli alas :(

Aamun rata oli samalla Finish-Open karsinta rata, jolta pääsi 25 3lk:n koirakkoa finaaliin. Ada siis ilman muuta oli finaalissa:) Ellin finaalipaikkaan en uskonut ja niinpä olin vielä 10 min. ennen finaalin rataantutustumista nukkumassa. Onneksi Elisa muisti ajan ja menin mielenkiinnosta kattoo minien tulokset. Elli oli 25., ja pääsi siis viimeisenä koirana finaaliin! Kiireellä vessaan, kamoja vaihtamaan ja koiraa lämmittämään... No, tällä kertaa voi huokaista ettei nukkunut onnensa ohi tämä pari :) Huikea hieno rata ja pitkään sijalla 1. Leila ja Päivi tiputti meidät lopulta toiseksi. Mutta ennen kaikkea ELLILLE myös AVO-SM-HOPEAA!! :D

Adan kanssa meillä oli myös erittäin hyvä tatsi ja vauhti ihan loppusuoralle asti (medien finaalissa). Mutta sit ei kestänyt enää prässäystä ja puomin alastulo kontakti unohtui... Ja siitä sit ryntäsi suoraan vika päähän putkea.. Hyl. Mutta hienoa oli kisata Adankin kanssa vähän paineenalaisemmin. Nyt se oli taas oma hulttio- itsensä ja kävi sopivilla kierroksilla. Tuohon kun vielä lisätään se pieni maltti niin hyvä tulee :) Elisa ja Iitu malttoivat loppuun saakka ja heille Avoin-SM- neljäs sija :D Onnea!

Illalla kisailtiin vielä myöhäiset kisat. Ellille liibalaaba nolla, sijoitus oli 11. Adan kanssa tehtailtiin myös nolla ja sijoitus oli medien 6. SAmalla ADALLE eka TUPLANOLLA ensivuoden SM-KISOIHIN ;) Hauskan tästä iltakisasta teki se, että kun olin Ellin kanssa tullut radalta, meillä oli Adan kanssa noin 6 koirakkoa aikaa ehtiä medien radalle... Huh, kyllä vähän juoksutti!

Illalla uni tuli pyytämättä ja sain nukuttua kunnon yöunet. Sunnuntaina oli vuorossa sitten enää se "hupinumero", eli joukkuekilpailu. Saatiin nukkua pitkään, sillä meidän joukkue oli vuorossa vasta medien viimeisenä joukkueena, iltapäivällä klo.13 jälkeen.. Siinä oli aamupäivä aikaa katsella kisoja, shoppailla ja fiilistellä. Oltiin siis ilmoitettu Elisan kanssa joukkueeksi meidän omista sessuista koostuva tiimi: PIMP MY SHELTIES (Essin ulkomuodolla osuutta asiaan juu..). Medeille oli rakennettu haastava rata. KOvin montaa ehjää suoritusta ei tullut nähtyä sinä aikana kun kisoja seurasi.. Koirakot kaatuivat usein samoihin kohtiin ja samoihin virheisiin. Niistä oppineena teimme Elisan kanssa suunnitelman ihan erilaisille ratkaisuille. Eniten minua kuitenkin jännitti se, että Elli on mini ja joutuu nyt hyppimään medi hyppyjä. RAdalla oli kaiken lisäksi okseri, joka oli nostettu 45 cm:iin... Iik, pelkäsin koirani puolesta, että satuttaa jos ei ponnista oikein. Lämppäriesteillä ei kuitenkaan ollut ongelmia, joten vähän huojentunein mielin lopulta radalle.

Juostiin järjestyksessä minä ja Elli, Elisa ja Essi, minä ja Ada sekä Elisa ja Iitu. Elli ja Essi puottivat molemmat riman nro.2. Muuten tehtiin kaikki sujuvat ja nopeat nollaradat!! HUiiisia! Maalissa kaikki jo kertoivat meidän olevan melko varmoja voittajia ( ei ainakaan kukaan meidän jälkeen tulisi muuttamaan sijoitustaan). Ja niinhän siinä kävi. Pimp My Shelties kirmasi voittoon reilun kymmenen sekunnin turvin seuraavaan joukkueeseen. Erityisen hienoa tästä teki se, että oltiin Elisan kanssa kahdestaan joukkueessa ja kerrankin saatiin menestyä yhdessä :D

Erityis kiitos kuuluu meidän mahtavalle avustaja joukolle; Tuija, Sanna, Harri ja Soili. Ilman heitä olisi ollut sula mahdottomuus onnistua vaihtamaan koiraa noin nopeassa tahdissa. He ottivat koiria maalissa vastaan ja tyrkkäsivät käteen seuraavaa.. Olihan se aika sähellystä, mutta hienosti toimi kuitenkin:)

Nyt nokka kohti kahden viikon päässä siintäviä Karsintoja...

Hellettä..

Kesä ja kärpäset.. Ja lämmintä! On kyllä ollut hienoja ilmoja juhannuksesta lähtien. Ei ole paljoa kiinnostanut koneella istua, päåivityksetkin laahaa..

Ensi viikonloppuna sitten Agirotuun. Mennään paikanpäälle perjantaina ja kisaurakka aloitellaan lauantaina anivarhain - varmasti.. :D MOlemmat kisaa lauantain virallisissa kisoissa (toinen on avoin SM karsintarata). Sunnuntaina on sitten rento päivä. Me ollaan molempien kanssa joukkueessa nimeltä PIMP MY SHELTIES ( Essi on jotenkin ehkä vaikuttanut nimivalintaan) :). Kyseessä kilp. medi joukkue. Elli joutuu tällä kertaa venymään medihyppyihin. Yleensä ovat nekin kyllä olleet max. sen 40 cm, et kyllä tuo yli varmasti liitää ;) Tulee olemaan mielenkiintoista, ma juoksen kahdella ja Elisa kahdella koiralla :) Tarvitaan paikanpäällä PIKKASEN apua kavereilta, on meinaan muuten mahdotonta saada itsensä radalle oikean koiran kanssa oikeaan aikaan... Lentävä lähtö ja silleen.. :D

Huomenna käydään vetämässä vikat treenit. Kerran viikossa ollaan nyt harkattu, ja koska on ollut kuumaa niin treenit ovat olleet melko lyhyitä ja napakoita ilman turhaa hinkkausta. Adan valeraskaus on vielä vienyt neidin huomiota, mutta Ellin kanssa kaikki tuntuu olevan kunnossa tulevia kisoja ajatellen... Karsintoja odotellaan jo innolla.. ;)

AGILITY SM-2009, TORNIO

Tattadadaaaa!...

Torniosta kotiin tuomisina: ELLIN SM-HOPEA !! :D

Olipahan hienoakin hienompi SM-viikonloppu Torniossa. Matka oli pitkä, mutta kannatti lähteä (eihän sitä oikeasti edes kahta kertaa miettinyt ;). Nyt se vihdoin toteutui. Kauan kaivattu ja tavoiteltu SM-mitali on nyt roikkunut minunkin kaulassani ja ollaan saatu Ellin kanssa seisoa yhdessä SM-mitalikoirakoiden kanssa palkintokorokkeella <3
Huikea tunne! Minun rakas, ihana, temperamenttinen, elämäni koira!

Lähdettiin matkaan kohti Torniota perjantaina heti aamusta. Matka sujui hyvin, jopa Ada matkusti koko matkan rauhallisesti ilman pahoinvointia. Hieno pentu!
Torniossa käytiin viemässä tavarat vuokramökille ja suunnattiin iltakisoihin.

Kilpailupaikka oli hieno ja alustakin tuli pikkuhiljaa tutuksi viikonlopun aikana. Perjantai-illan kisat meni molemmilla koirilla hyvin. Ellille ihan kohtuu hyvä nollarata. Alusta oli selvästi oudon tuntuinen, sillä se viimeinen raivo jäi puuttumaan. Sija kuitenkin 4. Adakin teki nollan, paria valumista ja pientä kiljaisun kera pelastettua tilannetta lukuun ottamatta oikein hyvä rata. Kontaktit hyvät. Adalle sija 5.

Sunnuntaina oli vuorossa joukkue kisa. Meillä oli minijoukkueena (HUPU) 1. Sanna ja Peto, 2. Kati ja Taika, 3. Sanna ja Neleh ja 4. minä ja Elli. Sanna otti heti Pedon kanssa kepeiltä vitosen ja myöhemmin valitettavan hylyn. Kuitenkin hyvä ja sujuva rata muuten. Valitettavasti myös Kati ja Taika hyllyttivät puomin kontaktivirheen jälkeen. Päästiin sitten Sannan kanssa tekemään hyvät pohjatreenit ennen sunnuntain yksilöitä. Molemmille rennot ja napakat nollat. Elli alkoi jo tuntua omalta itseltään alustalla ja aikakin oli vertailukelpoinen, kympin sakissa oltiin. Joukkueen tulos siis lopulta HYL.

Medijoukkueessa meillä oli: 1. minä ja Ada, 2. Johanna ja Elmeri, 3. Katri ja Olli sekä 4. Elisa ja Iitu. Meillä oli Adan kanssa pohjalla oikein napakka nolla, mutta sitten ihan lopussa, puomille tultiin suorasta putkesta vinossa kulmassa ja vaikka sain koiran melko suoraan puomille, ei töppöset pitäneet vaan Ada putosi ylösmenolla alas. Korjasin, mutta pakka oli jo sekaisin ja seuraavan muurin vein vahingossa väärältä puolelta. Johanna ja Elmeri tekivät ihan hyvän nollan (vähän yliaikaa). Katri ja Olli sortuivat kepeillä virheisiin. Elisa ja Iitu tekivät muuten näpsäkän nollaradan, mutta keppien aloitus hupsahti väärälle puolelle. Heillä kuitenkin ihan hyvä aika. Sijoistus oli lopulta jossain 10. jälkeen.
Erityisesti jäi mieleen Tornion Kennelkerho mineissä. He uusivat hienosti vanhan mestaruutensa. Paljon Onnea heille!

Lauantai koitti sitten harmaana, mutta aamusta ei kuitenkaan satanut. Koko viikonlopun kauhukuvat keinonurmen kastumisesta kuitenkin alkoivat siintää mielessä. LÄhdettiin Ellin kanssa n.30. koirakkona ja meidän ollessa karsinassa odottamassa vuoroa se sade sitten alkoi pikkuhiljaa... Radallelähtiessä oli hyvä fiilis. Olin varma siitä, mitä menen tekemään ja se tuotti tulosta. Hyvä lataus ja komia nolla. Se riitti lopulta hyppyradan voittoon! Meillä siis piikkipaikka finaaliin. Erot kärjessä tosin hyvin pienet, joten tuo voisi muuttua äkkiä.. Sade kesti oikeastaan koko miniluokan loppuu asti. Ikävää, kun kaikilla ei ollut samanlainen mahdollisuus hyvään tulokseen liukkaan alustan takia. Monet koirat menivät vaarallisen näköisesti nurin. Mm. Carolina ja Kerttu menettivät finaalipaikan varmasti liukkauden vuoksi. :( Kyllä SM - tasoisten kisojen tulisi olla sisätiloissa...

Medeille laitettiin kurvipaikkoihin hiekkaa pidikkeeksi ja tämä helpotti varmasti paljon. Sadekin onneksi lakkasi eikä sitä enää loppu päivänä juuri näkynyt. Ada lähti 40. kieppeillä radalle. Adalla on varmasti valeraskautta juoksujen jälkeen, se on ollut normaalia löysempi ja rauhallisempi. Yritin tsempata sen kuntoon radalle ja onnistuin. Normaali Ada alkoi löytyä vihdoin. Hyvä ja nopea rata, mutta persjättö jäi vajaaksi suoran putken jälkeen ennen okseria ja siitä kielto. Olin kuitenkin tyytyväinen. Odotin, että ei päästä enää finaaliin ja se olisi ollut ok. Sija kuitenkin 47.

Elisa ja Iitu ottivat harmittavan kiellon eivätkä mahtuneet 50 parhaan joukkoon (sija 51!:( ). Essi kuitenkin loisti ja heille nollalla 9. sija. Jes, hyvä paikka finaalissa.

Mineille rakennettiin mukava rata, jossa sai mennä kovaa, mutta koiraa piti koko ajan hallita hyvin. Finaalissa nähtiin monia HUPUn pareja. Heistä parhaat sijoitukset tekivät Kati ja Taika (9.) Hienoa! Huippua, että niin moni koirakko nähtiin finaalissa asti!

Lähdettiin Ellin kanssa siis hyppyradan jälkeen kärjestä. Eroa Janneen ja Toffeen oli kuitenkin hyvin vähän. Vaan noin kymmenys. Tiesin, että nyt olisi mentävä pirun kovaa ja onnistua nappiin. Sain hyvän latauksen. Todella hyvän. Siitä yleisöstä vaan saa niiiin paljon energiaa. Ja vielä se, että yksi unelma oli nyt siinä ihan tarjottimella. Rata meni todella hyvin. Oli oikeesti yksi parhaita agilityratoja meiltä ikuna. Kontaktit oli niin nopeet, mitä me voidaan ehkä tehdä tällä hetkellä. AInoa pikku lipsahdus oli puomin jälkeen ennen keinua. Siinä Elli meinasi lukita viereisen hypyn, mutta onneksi sain sen pään käännettyä nopeasti. Keinulla jäi pikkasen liian ylös, mutta muuten rata oli ihan nappi. Maaliin tullessa olo oli epätodellinen.. Ei tiennyt riittikö aika voittoon vai ei. Ihmiset huutaa ja taputtaa.. Kuuluttajat kerran huusi jo, että Anna ja Elli voitti. Ihmiset ryntäsi halaamaan ja minä yritän siinä samalla palkita ja halata Elliä. Tilanne oli ihanan kaaoottinen :D Kiitos kaikille ihanille ihmisille! Pian selvisi lopullinen järjestys: 1. Toffe, 2. Elli ja 3. Kay. Kulta vaihtui hopeaan, mutta ei haittaa!! Tämä oli jo sellainen saavutus, että huhhuh! :) Kunniakierros ja valokuvia.. Mahtavaa!

Tästä oli kuitenkin palauduttava nopeasti sillä medien rataantutustumiset oli aluillaan ja Adan kanssa olisi vielä puristettava. Toivoin vain Adalle hyvää rataa ja kunnollisia kontakteja. Nyt neiti jo kävi sopivan kuumana. Puri pohkeesta ja haukkui: oli oma itsensä. Sain alun menemään hyvin kepeille asti. Siitä pituuden jälkeen liian löysä hypylle ohjaus --> kiersi takaa vaikka piti mennä suoraan. Tämän jälkeen pakka hajosi ja tapahtui kaikkea hassua. Sinkosi vielä putkeen ja sellasta. Puomi oli loppusuoralla ja vaikka yleisö huusi ja taputti pikkuneiti osoitti omaavansa hermojen hallintaa ja napautti nätin puomin kontaktin. Hienoa! Nyt näin, että Adalla kestää pää varmasti tulevaisuuden tiukkojakin paikkoja, se on vaan minusta itsestäni kiinni. Hyvä kokemus tulevaisuutta ajatellen! :)

Elisa ja Essi lähtivät hyvältä paikalta, mutta valitettavasti A:n alastulo ei taas kisatilanteessa toiminut. :( Valitettavasti Hyl. Essi oli kyllä vinkeen näköinen kesätukassaan ja sai kyllä varmasti kaikkien sympatiat puolelleen - kuuluttajat mukaan lukien :D

Mahtava viikonloppu ja paljon hienoja elämyksiä agilityn parissa. Ensi vuonna sitten Vantaalle :)

Tässä vielä luokkien sijoitukset:

minit: 1. Toffe, 2. Elli, 3. Kay, 4. Shokki ja 5. Nekku (huomatkaa, että sijat 2.-5. ovat shelttien hallussa). Aivan erityis onnittelut Karoliinalle ja Shokille, he tekivät upean nousun sijalta 14. sijalle 4.!!! Wau! ;)

medit: 1. Frodo, 2. Koko, 3. Saima, 4. Taavi ja 5. Sumu

maksit: 1. Vimma, 2. Hitti, 3. Mari, 4. Hello Kitty ja 5. Raija

Palataan.. Lataan tänne kuvia ja videota, kunhan kerkiän.. :) Finaaliradat on tosin jo nähtävissä kisojen omilla sivuilla.

Kenraaliharkat

Enää kaksi yötä, niin auton nokka suuntaa kohti Torniota ja agilityn SM-viikonloppua.
Minulla on tarkoituksena aloittaa kisat molempien kanssa jo perjantai-iltana - molemmat pääsee agiradalle yhden startin verran. Näin näen millaisella mielellä koirat ja oma nuppi on tulevaan viikonloppuun, mitä pitää ottaa huomioon tms..
Lauantaina kisaillaan joukkue mestaruudesta. Elli on HUPU:n mini- joukkueessa (ankkuri) ja Ada medi- joukkueessa (lähtee ensimmäisenä). Ja sunnuntaina sitten ne yksilökisat, Yes! :) Mulla on kova luotto moniin tuttuihin koirakoihin, hieno viikonloppu tulossa - se on varma! :)

Eilen oli Huppelit (HUPU:n epävirralliset kisat), joissa käytiin treenaamassa kisan omaisesti. Hyvää oli, että sain palkattua kontaktit kunnolla vaikka tilanne olikin kisamainen. Ellin kanssa tehtiin hyvä nolla-rata, jos niitä palkkauksia ei nyt lasketa ;) Adan kanssa keskittyminen kohdentui kontakteihin ja ne onnistuivatkin hyvin :) Mikään muu ei tuolla radalla sitten tahtonut toimiakaan. Myönnän, vein sitä ihan tyhmästi leikkaillen takaa ja kaikkea muuta meille niin vierasta :) Kontakteja lukuun ottamatta rata oli ihan läppä :D

Uusin radan Adan kanssa ja nyt kontaktien lisäksi sujui muutkin jutut :) Päivä pelastettu taas :) On se kumma, kuinka tarkka tuo junnu on tuosta ohjaamisesta :) Se tekeekin tästä hommasta Adan kanssa niin mielenkiintoista.

Tänään sitten oli vuorossa se varsinainen kenraaliharjoitus. Käytiin kentällä vetämässä lyhyt harjoitus, jossa kontaktit, pimeetä putken suuta, vähän suoraa irtoomista, välistä vetoa, sylkkäri, flippi ja pöytä (!). Adankin sain pöydälle hienosti pysähtymään. Ja kontaktit oli hyvät, molemmilla! Jes!Jes!

Soronoo, Palataan viikonloppuna tai sen jälkeen!

Lomalaisen mietteitä :)

Kääk, mun kesäloman viimeinen viikko starttaa jo huomenna! :/ Äkkiä on aika tässä kulunut.. Tällä viikolla oli kehnot säät, kun helteet vaihtui viikonlopun jälkeen tuuleen, sateeseen ja noin 5 lämpöasteeseen... On tää Suomen kesä aina täynnä ylläreitä :) Mutta loma se on joka tapauksessa, eikä oo pahemmin päässyt latistumaan. Eka viikkohan mulla oli ihan loisto säät.

Keskiviikkona tultiin työkaverin kanssa Helsinki- Tukholma risteilyltä. Ja mukavaa oli :) Tuli syötyä, juotua, juoruttua, shoppailtua ja tanssittua.. Ja karaokeakin laulettua. Hyvä reissu oli, kiitos Aulille!

Nyt on enää viikko SM-kisoihin ja pikkuhiljaa alkaa kisakuume nousta. Ellin kanssa lähdetään täysillä mukaan ja Adan kanssa näin alkajaisiksi hakemaan hyvää kisakokemusta. Neidin ihka ekat arvokisat! Ei olla edes Piir.mestaruuksista tapeltu :) Hyvä se on, kyllä mä sen tiedän. Harmittaa vaan, että talvi ei ollut tarpeeksi pitkä treeniaika kontaktien opettamiseen. Nyt on tarvinnut ottaa takaisin päin ja vähän jarrutella juoksukontakteja. En ole yhtään varma, mitä ollaan saatu aikaan tän loman aikana. Treeneissä toimii - vedän kädellä, pikku törkki takasin päin nenää kohti ja seis, makupala naamariin. --> juoksee täpöllä käden perässä, pysähtyy alas ja saa namin, tulee käskystä. Tästä voin sit edetä kisatilanteessa pelkkään vetoon, pysähdys vaihtuu pikku hiljentämiseen ;) Mielenkiinnolla odotetaan, ja oikealla asenteella kun ollaan liikkeellä niin eiköhän se siitä. Syksyllä alkaa kontaktitreeni uudelleen - minähän vielä omistan koiran, jolla on hienot kontaktit ;)

Ada ja Elli osallistuu molemmat Yksilö-SM ja onpa heidät molemmat valittu mukaan myös HUPU:n joukkueisiin :) Ellin treenit onkin mennyt oikein hyvin joka kerta.

Agility on kuulunut lomaan aikas laajasti :) Lähinnä Adaa olen treenannut, lisäksi olen koulutellut muita. Reilu viikko sitten käytiin Adan kanssa treenaamassa Mian ja Hippu-sheltin kanssa. Hippu on pieni tehopakkaus, jonka työmotivaatio on kyllä vertaansa vailla. Kunnon taskuraketti!

Tässä Ada ja Hippu treenien jälkeen - malttoivat poseerata :)



Perjantaina oli sitten vuorossa toisten kouluttaminen. Elisa ja minä vedetään ainakin kesän ajan kerran kuussa valmennusrinkiä, jossa on kaksi ryhmää. Toiset möllejä/kisavalmiita, toiset kolmosluokan kilpailijoita. Mulla oli tällä kertaa kisavalmiit ja voi, kuinka kivat ja onnistuneet treenit saatiin aikaiseksi. Ohjattavatkin saivat käsitykseni mukaan ahaa! -elämyksiä ja tuntuivat olleen tyytyväisiä. Hienoa! Mukavaa oli päästä taas hieromaan aivonystyröitä ja pohtimaan ratkaisuja ongelmiin. Ja ne onnistumiset, ne kantaa pitkälle!

Eilen meillä oli agilitynäytös YSTI-nimisellä kansantaide ja -musiikkifestivaalilla Lapinlahden Alapitkällä. Meitä oli 7 koirakkoa ja saatiin taas tehtyä agilityä kansalle vähän tunnetummaksi. :) Kivaa oli ja mekin saatiin ottaa näytös ihan treenin kannálta. Oli mm. keinulle palkkaamista ja sen sellaista. Adankin sain napautettua kerran takaisin keinulle kun meinasi heittää lentokeinuna yli ;)

Nyt oon mummon luona Puumalassa ja viihdyttämässä velipoikaa, joka on täällä nyt kesätöissä. Samaisessa kahvilassa, jossa itsekin työskentelin pari vuotta sitten. Tiistaiksi ajan takaisin Kuopioon, jossa käydään epäviralliset kilpailut. Sinne on tarkoitus rakentaa mahdollisimman kisanomaiset puitteet ja päästä sitten treenaamaan ja palkkaamaan kontaktit vielä ennen viikonloppua. :) Perjantaina aamusta sitten nokka kohti Tornioo ja illaksi vielä kisaamaan. Lauantaina sitten kisaillaan joukkuekisat ja sunnuntaina on enää vaan oma lehmä ojassa...

Että näin. Nähdään osan kanssa ainakin sitten Torniossa! :) Jibii!

Hyvää ja huonoa

Hyvää on se, että mun kesäloma on virallisesti lähtenyt käyntiin.. Ja vieläpä sillai, että säätkin tuntuu suosivan, on sopivan lämmintä ja poutaa :) Tämä viikko menee tässä Kuopio - Varkaus akselilla, mutta maanantaina lähtee laiva Helsingistä Itämeren aalloille kohti Tukholmaa. Tullaan viettämään Aulin kanssa mukava (toivon mukaan) kesäreissu! Siinä sitä reissua onkin. Sit treenaillaan kohti SM:ä ja käydään vielä ehkä moikkaamassa isovanhempia Puumalassa. ;)

Mutta sit niihin HUPU:n kisoihin, jotka oli tuossa viikonloppuna. Lauantaina päivä meni töissä (oli lämmin!!) ja sunnuntaina kisailtiin ite. Otin molemmille 3 strattia. Ada pääsi suoraan juoksujen jälkeen tositoimiin. Pari kertaa ehdin käymään yksin kentällä ottamassa jotain pientä. Oli neiti aika täpinöissään, kun pääsi radalle kirmaamaan. Ekana oli hyppyrata, joka onnistui ihan nappiin! Aiva älyttömän hyvän tuntunen koira, joka meni raivolla eteenpäin. Tämä rata voitettiin aika suvereenisti, oli vertailukelpoinen aika myös maksien kanssa :) Enteili kyllä tuo kipinä aika pahaa kontaktien kannalta.. Arvasin oikein. Molemmilta agiradoilta virheet puomin alastulolla.. Plääh! Ei ollu pahoja virheitä; meinaan, ettei nyt mitään yltiöpäistä ryntäämistä, mutta, mutta.. silti! Työtä jatketaan. Meillon pari-kolme viikkoa aikaa saada napautettua kontaktit parempaan kuntoon. Hyllytin molemmat radat heti puomin jälkeen ottamalla puomin uudestaan. Tässä vaiheessa painui kyllä oikein loistavasti alas maahan asti - ja odottamaan :D Jospa sain sitä edes vähän napautettua! Aa:lla ei ollut mitään ongelmaa - kauniisti alas asti, mutta hyvällä vauhdilla. Yes!
Inhottaa vaan, kun tuo puomi on ollut niiiin hyvä tässä koko kevään. Ni nyt sitte kohti isoja kisoja pitää alkaa panikoimaan.. Tai ei panikoimaan, mut kumminki. Lisähaastettahan mä tässä kaipailen... :D Mutta ei me lannistuta, vielä mä ne kontaktit saan sille kuntoon sellasiksi kun haluun. jossen tänä kesänä niin ainakin ensi kesäksi! :D Meinasin, että lähden vielä viikko ennen SM:ä Kajaaniin Adan kanssa kontaktitreeneihin, mutta sitte aattelin, että p****t lähen! Nyt, kun kerta päästään niihin kunnon treeneihin, niin treenataan siellä. Pitää yrittää saada koira sellaseen kiihkoon, että voin treenata kisanomaisia kontakteja, ja konahtaa sille tarvittaessa.. ;D

Sit Elli. Elli joutui raukka odottelemaan pitkään ennen kuin pääsi itte radalle. Eka rata lähti ihan lupaavasti, mutta sit ennen puolta väliä lensin peruuttaessa persiilleni ja vaikka pakka tuntui pysyvän kasassa ok, niin silti kohta kolisi puomi tälläkin neidillä.. Gggggrrrr #!**Î#!* Vitonen tältä radalta. Treenataan muuten kuulemma kaikki takaperin juoksua ens treeneissä tiistaina :D Tokalta radalta kontaktien kuntoonlaitto ja valuvien valssien kanssa maaliin nollaradalla. Sija oli 3., mikä ihan ansaittua. Ei päästy oikein rytmiin missään vaiheessa niitten hitsin valssien takia.. Minen tykkää tollasista valssiradoista! :D Vika rata oli taas hyppyrata. Tää meni ihan jouhevasti ja tuntui hyvältä, mutta sitten lopussa ennen viimeisiä putkipyörityksiä oli suoranpätkä, jossa käskytys hukkui ryntäämiseen ja vein Ellin ohi pituuden.. suoralla..! En yhtään osannut ajatella, et se ei lukiskaan sitä pituutta ja keskityin vaan ehtimään putkelle ajoissa.. Ja sehän kostautui. :D Ja taas opimme kantapään kautta jotain uutta!

Kaikin puolin kuitenkin mukava agilityntäyteinen viikonloppu. Nyt seuraavat viikot ei auta kuin keskittyä tuohon Adaan ja sen puomiin. LÄnget ja makupalat tulee olemaan kovassa käytössä :) Palataan tunnelmiin myöhemmin! Hyvää kesänodotusta kaikille!

Jyväskylässä liideltiin

Vapun jälkeen heti seuraavaksi paras viikonloppu (ilmojen puolesta siis) osui nyt Jyväskylän viikonloppuun. Lauantaina nokka kohti Jyväskylää hyvissä ajoin iltapäivällä ja koirat ja tavarat veljen luoksi säilöön.. Piti ehtiä vielä kurkkaamaan pari kauppaa keskustassa.. Illalla ravintolassa syömässä ja lopuksi lenkki sekä euroviisuja :) Voi, miten oli mukava ilta. Jyväskylä oli ihan yhtä mukava kaupunki kun aina ennenkin. 4 kk siellä toissa vuonna asuin ja ihastuin.. Ehkä vielä joskus sinne muutankin.. mahdollisesti..

Noo, mutta eniveis. Kisaamaanhan sitä etupäässä tultiin. Sunnuntaina oli tarjolla kolme kisaa kolmosille ja osallistuttiin Ellin kanssa kaikille. Eka oli hyppis ja sitten kaksi agirataa. Ada potee juoksujen viimehetkiä, joten raukka joutui tyytymään verryttelylenkkeihin ja häkissä odotteluun.. Voi raukka, kuinka sitä ottikin päähän ;D Mut enää viikko, niin sekin pääsee purkamaan agilitypaineensa HUPU:n kisoihin. Pitää yrittää saada neiti kerran esteille ennen sitä, muuten voi käydä ehkä huonosti.. :D Adhd ei välttis pysy nahoissaan..

Mulla on tapana aina sillon tällön teemoittaa kisoja, jolloin keskityn aina erityisesti tiettyihin kokonaisuuksiin. Kun näitä asioita harjoittelee ja pohtii etukäteen niin sitten niissä vuoden tärkeimmissä kisoissa toivonmukaan on kaikki tarvittavat eväät mukana ja pystyy lyömään palaset kohdalleen loistavaksi kokonaisuudeksi.. JOlla sitten pärjätään.. :) No tällä kertaa olin päättänyt keskittyä erityisesti oman pääkoppani hallintaan. Rentoja ratoja hyvällä draivilla ja tulokseksi nolla. Yes! Onnistuttiin hienosti. Tulokseksi TRIPLANOLLA joista kaksi voittoja ja yksi 3. sija.

Elli oli niiiin hyvä tänään! En tiedä johtuiko siitä, että sain nyt keskittyä vaan ja ainoastaa Elliin, kun Ada ei ollut kisaamassa vai mistä..? Joka tapauksessa pääsin taas sille tasolle Ellin kanssa, jossa ollaan parhaimmillamme. Koira kulkee kuin ajatus ja mulla on koko ajan varma tunne siitä, mitä tehdään ja minne mennään seuraavaksi. JOkaiselle radalle lähdettäessä oli itseluottamus kohdillaan ja tuntui taas siltä, että mikään ei ole vaikeaa; koiraan voi luottaa 100 %. Että se osaa ja tekee kyllä kaiken oikein, kun vaan vie sitä oikein ja määrätietoisesti. Tästä on hyvä mieli jatkaa työtä kohti SM-kisoja ;)

Eka rata oli hyppis, jossa onnistuttiin lähes nappisuorituksella. Rata oli kivan virtaviivainen ja vauhdikas, mutta koiran tuli kuitenkin olla lapasessa koko ajan. Tältä radalta nollavoitto. Tokalta agiradalta kanssa nollavoitto. Ei ihan niiin hyvä rata kuin ensimmäinen, mutta oikeasti siinä oli vaan yksi käännös, johon en ollut ihan täysin tyytyväinen. Sepä ei kuitenkaan varmasti muiden silmiin näkynyt.
Vika agirata alkoi vauhdikkaasti ja myös tökkäsi vauhdikkaasti Aa:lle, jonne Elli tuli todella kovaa ja lensi naamalleen päin Ylösmenoa. Vauhti tökkäsi, mutta koska Elli vaikutti kuitenkin olevan kunnossa ja jatkoi mielellään niin ajattelin, että no annetaan sitten mennä. Vein loppuradan vähän puoliteholla, mutta kuitenkin hyvällä tempolla, jotta pystyin seuraamaan, jos koiralle tulee jotain.. Mutta eipä tullut. Vähän lipoi huuliaan mennessään, minkä syy selvisi maalissa. Nenän alla nahkat taas rullalla.. :( Voi sitä, kun toinen on niin urhea aina. Loppuun mennään vaikka vähän kirpaiseekin. Nyt ollaan puhdistettu haavaa ja hoidettu sitä rakkaudella :D <3 Vikalta radalta siis sijoitukseksi se 3.

Olipahan mukava viikonloppu! Nyt vaan kolmeksi päiväksi töihin ja sitten alkaa meikkiksen LOMA! Jei! Suunnitelmia on pikkuisen, mutta aika löysä loma varmaan tulossa. Vähän pitää käydä kavereita moikkaamassa ja sit 1.6. Tukholmaan risteillen. Viikonloput menee lähestulkoon kaikki harrastusten parissa. Stadi Gamesit joudun valitettavasti jälleen jättämään väliin. Pöh. Ehkä sitten ensi vuonna.. ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Päivitystä..

Kamalaa, miten en oo tätä taas muistana päivitellä.. Tai siis oon kyllä käyny sivuilla ja tätä kautta lukemassa muiden blogeja, mutta sit ei oo muka ollut aikaa kertoilla omasta elämästä mitään..

No eipä tässä kyllä sen kummempia olekaan. Mun elämä menee tällä hetkellä päivä kerrallaan kohti kesälomaa. En oikein osaa muuta ajatellakaan tässä elämässäni nyt. Kesäloma alkaa Helatorstailta ja jatkuu vajaa 4 viikkoa! Huisia! Mun ensimmäinen ihka oikea kesäloma <3 Koko loma alkaa olla jo aika hyvin buukattu.. Pitää yrittää jättää sinne jotain vapaatakin väliin, ettei tule ylisuorittamisen makua :D

Kolme viikkoa sitten järjestettiin Varkaudessa C- ja B-lisenssin omaaville nuorille agilitaajille valmennusta ja kouluttamassa oltiin minä ja Nurmen Mikko. Hyvä porukka oli kasassa ja joukossa nähtiin lupaavia nuoria agilityharrastajia. TReeneissä vedettiin 3 harjoitusta. Päivä oli kevään ensimmäinen todella lämmin päivä, lämpöasteet 20 + tuntui äkkiseltään hyvin kuumalta ja tämä vaikutti varsinkin koirien jaksamiseen.. Mentiin kuitenkin koirien ehdoilla, kaikki teki miten tunsivat jaksavansa. Kivaa oli päästä pitkästä aikaa kouluttelemaan, en oo tehnyt moista pariin vuoteen :/

Ada juoksee tällä hetkellä, joten kesäkausi ulkotreeneineen piti aloittaa Ellin kanssa kahdelleen. Olipa mukavaa päästä ulos harjoittelemaan. Meillä on ihan huippu treeniporukka, ja ollaan hiottu treeniohjelmaakin ihan viimeisen päälle, jottei kellekään olisi epäselvää kuka kouluttaa ja mitä treenataan milläkin kerralla. POrukkamme kulkee nimellä DREAM TEAM. Aika osuva nimi meille, joilla on kyllä kaikilla vähintäänkin hyviä tavoitteita tulevalle kaudelle. HArmittaa nuo Adan juoksut, sillä meillä olisi vielä tehtävää jonkin verran ennen SM-kisoja. Nyt jää parit kisat väliin ja treenatakin pystytään vain yksinään ja puolella teholla... Mutta pääasia on, että kesän kisoissa ollaan sitten hyvässä iskussa!

Palataan asiaan tuonnempana. Kerron sitten, kuinka meillä on valmistautuminen SM-kisoihin käynnissä ;)

Mikkeli - Liidot

Oioi. Ette usko te, jotka ette oo vielä kisanneet tänä keväänä ulkona, kuinka MUKAVAA se voikaan olla noiden kuppasten maneesien jälkeen!! Aivan loistavaa, sanon mä! ;)Ei menty hankilityä, vaikka sitä pikkasen pelkäsin vaan kenttä Mikkelissä oli ihan sula ja melkolailla kuivakin. Hyvä oli mennä. Ilmakin osui ihan kohdilleen; aurinko paistoi vaikka olikin vähän viileää.

Olin aamulla paikalla ajoissa, sillä olin päättänyt mittauttaa Adan uudelleen.. Josko oikeus tapahtuisi myös meidän kohdalla, sillä näitä medeistä mineihin siirtyneitä rajatapauksia on alkanut putkahdella.. Mutta arvakkaa! KOLME MILLIÄ yli minien rajan! Voi saagura etten paremmin sano!! :/ Ei yhtään tiukemmassa vois olla? No ei paljoo.. Mutta vielä mä kokeilen uudelleen kunhan ekaks vähän treenaillaan pöydällä ja sen mittatikun kanssa. En saanut meinaan neitiä rennoksi en sitten millään. Tuomari piti Adaa melkein KAINALOSSA ja piteli vatsan alta vastaan. Yritäppä siinä nyt rentoutua! Että näin tällä kertaa. Oon kyllä sitä mieltä, et se millipeli saadaan kohilleen kunhan tuo suostuu joku kaunis päivä seisoon sen tikun alla rentona ;) Sitä päivää odotellessa...

No, sit ne kisat. Radat oli molemmat musta tosi kivoja. Sellasia vauhdikkaita ja jouhevia agiratoja, joissa sai mennä kovaa samalla, kun koiran piti olla hyvin lapasessa.

Ellin kans ekalta redalta tuli alas rima nro. 2. :/ Nää alussa tippuvat rimat on kyllä musta inhokkilistalla aika kärjessä! Varsinkin kun loppu rata menee niin mukavasti kuin tänäänkin. Rima tuli siis alas tilanteessa, kun alun kahden suoraan kohti tulevan hypyn jälkeen oli käännös 90 astetta. Olin siis edessä ottamassa vastaan ja varmaan laskin käden liika räväkkään alas -> naps, kolahti. Mut tyytyväinen olin tähän rataan. Ellin kanssa oli mielettömän mukavaa mennä <3

Ada sit otti kans tuolla samaisella radalla vitosen. Putkesta tultiin neljänneksi viimeiseksi puomille, mutta Ada ei lukinnutkaan puomia vaan tuli mun liikkeen mukana ohi.. Pöh. Olipas tyhmä virhe muuten niin hyvällä radalla. :)

Tokalla radalla onnistuttiin sit molempien kanssa. Jee! Elli oli mineissä nro.3
(1. Peto, 2. Toffo ja 3. Elli) ja Ada medeissä nro.2 (1. Misti, 2. Ada 3. Iitu). Ellillä kontaktit oli joka kerralla tosi hyvät. Sellaset vanhat kunnon Elli-kontaktit. Luotto oli mulla ihan kohdillaan ja oli tosiaan ihana tunne kun pystyin taas luottamaan siihen ihan täysillä. Ihana pieni koirani <3
Adalla oli tosi hyvät Aa ja keinu. Puomilla oli vauhtia.. öö.. aika paljon. Se tulee lujaa ja tosissaan juoksee läpi - minimaalisella himmauksella. Sitä himmiä pitää saada vaan pikkasen lisää.. Pitää ottaa siihen nyt kevään aikana vähän otetta enemmän. En meinaan nyt pysty ihan täpöllä siihen luottamaan sen suhteen, että jos pitäis puomilta lähtiessä seuraavaks vetää joku kiperä ohjauskuvio, niin en kyllä tiedä miten kävis.. Mutta tää lajihan onkin parhaimmillaan pienien sydämentykyttelyjen kanssa. Vai mitä? ;)

Jep. Nyt jäädään odottelemaan vielä treenikentän sulamista, jotta päästään ulos treenaamaankin. Tässä on nyt tiedossa pari viikkoa treenitaukoa, mikä ei kyllä sinällään ole varmasti huonokaan juttu. Ainakaan Ellin kannalta - se kun ei noita taukoja ole pahemmin pitänyt, sillä juoksutkaan ei oo enää riesana..
Heippu!

Pääsiäinen

..alkaa jo olla pian takana päin, mutta olipahan kiva 4 päivän vapaa! Aika juhlallista jo tosiaan ;)

Lauantaina ehti käydä ihan ajan kanssa shoppaamassa ja vaikka tällä kertaa ei mukaan lähtenytkään kuin yhdet kengät, niin kylläpä oli mukavaa :) Niin ja tietty se, et sai nukkua aamullakin rauhassa piiiitkään. Ai että.

Illalla otettiin lauantaina vähän univelkaa humppaamalla kamujen kanssa ja pitämällä muutenkin oikein ajan kanssa hauskaa. Ja oli oikein onnistunut ilta! Kiitti Elu, Anu ja Tanja ;) Sunnuntaikin oli sit aikaa palautella ihan rauhassa, vaikka eipä tuo kanki pahasti painanut - ei sillä ;)

Tänään käytiin sit Elisan ja shelttien sekä Anun ja Lilo-villiksen kanssa lenkillä metsässä ja kyllä koirilla oli mukavaa. koko metsä raikui ja lumi pöllysi kun tytöt pani juosten. Adalle tottakai taas sattui ikävästi, kun leikin tuoksinnassa "ylä-antura" hieman nirhautui johkin ja nahka oli jälleen rullalla.. Vertahan se vuosi, mutta ei se onneksi häirinnyt enempää ja leikit pystyi jatkumaan.

Noh, koko pääsiäinen on ollut oikein rentouttava ja nyt jaksaa taas painaa reilut 5 viikkoa, kunnes kesäloma koittaa. Meikäläinen viettää meinaan lomansa jo touko-kesäkuussa niin, että SM-viikonlopulta palaan sitten suoraan töihin. Aika hurjaa ajatella, että kesä on jo niin lähellä! Kyllä sitä jo odotetaankin.

Lämpimiä kevätpäiviä!

ps. Elli se jo täytti 8 v tuossa huhtikuun alussa. Ei sitä ikä vielä paina, mutta silti tuntuu vähän surulliselta ajatella, että koko ajan se vaan vanhenee... Tämän kesän pentuhaaveet alkaa olla jo kuopattu.. (paitsi jos tiedät jossain jonkun lupaavan kesäpennun, niin mulle voi ilmotella ;)) Nyt taidan siirtää nokan kohti ensi kevättä ja kesää; josko siihen mennessä olisin löytänyt jonkun miellyttävän yhdistelmän ja pääsisin nauttimaan ihanasta pentuajasta. <3

Ilmojen halki käy lentäjän tie...

Eilen sain kyllä kokea melkoisen hienon elämyksen.. Jos joku sattui näkemään lauantai-iltana Joroinen-Leppävirta akselilla suuuuuren keltaisen kuumailmapallon lentelevän, niin voin kertoo: meikäläinen oli siellä kyydissä! :D

Meillä oli työpaikan virkistyspäivä ja samalla vietettiin yksiä läksiäisiäkin.. Aloitettiin syömällä hyvää ruokaa ravintolassa ja siitä matkattiin bussilla salaiseen päämäärään. Perillä (n.20 min ajoa) yllätys selvisi. eräällä pellolla maatilan mailla lepäsi suuri keltainen kuumailmapallo ja paljon porukkaa ympärille. Voi hitsi, me päästäisiin tuonne taivaalle lentelemään. Kun turvaohjeet oli kuunneltu, ensimmäinen ryhmä pääsi ilmaan. Me muut seurattiin palloa maasta auton kanssa ja radiopuhelimen välityksellä. Lopulta noin 40 min lennon jälkeen, lentäjä sai pallon maahan eräälle pellolle ja me loput (8) päästiin kyytiin. Lähtiessä lentäjä vaan mainitsi, että nyt sitten ei olisikaan ihan yhtä helppo löytää laskupaikkaa, pellot harvenee ja tulee paljon metsää ja järveä.. No, eikun taivahan tuuliin! ;) Lentäjä piti ylhäällä yhteyttä alhaalla oleviin avustajiinsa, ja oli mielenkiintoista kuulla kommenttia; "ei tässä nyt vielä voida laskeutua, katotaan jos tuolla löytyisi sopiva alue.. Otan tässä vähän lisää korkeutta, niin päästään näissä pilvissä kovempaa.. Tuonne olisi voinut laskeutua, mutta ei päästä sinne, kiertää vasemmalle..". Palloahan ei voi mitenkään ohjailla, se vaan menee minne tuuli vie.. Sopiva laskeutumis paikka löytyy sitten, kun sellainen omalle reitille sattuu tulemaan ;).

Korkeimmillaan kiikuttiin 400 metrin korkeudessa, mutta ei tuntunu ollenkaan pahalle. Se oli sellasta unenomaista liitelyä ja hiljaisuuden rikkoi vaan kaasutuli, joka piti pallon ilmassa, sekä pihoilla haukkuvat koirat (varmaan niitä pelotti! :/). Unohtumaton matka kesti tunnin verran kun lopulta lentäjä sai pallolle laskupaikan erään lahden pohjukasta, talon rannasta. Akkalauma laskeutui - ei niin kovin tasaisesti- jäälle vähän kovalla äänellä ja pian rannassa pojotti ilkosillaan mies hieromassa silmiään. No onhan se nyt vähän outoa, kun kesken saunomisen omaan rantaan törkkää järettömän kokonen ilmapallo täynnä naisia! :D Mutta hyvin meidät otettiin sit lopulta vastaan ja päästiin illan hämärtyessä takaisin lämpimään bussiin ja kotia kohti. ;)

Ilta jatkuikin mukavana vielä tämänkin jälkeen. Muutaman työkaverin kanssa vielä jatkoille istumaan iltaa ja tsekkaamaan Varkauden yöelämä. Mukavaa oli! Nollaus sillon tällön tekee ihmeen hyvää. Ja tää sunnuntaikin on ollut aivan loistava päivä auringon paisteineen. Kevät se vaan tulee <3

Tässä vielä kuvaa yläilmoista..

Tampereella..

Käytiin siis kera molempien neitien kanssa merta edempänä kalassa.. lähettiin ihan Tampereelle saakka kattomaan, millasia kisoja siellä päin löytyy. Mä oon aina ollu tällänen kotinyhjä, joka ei viitti lähtee pitkille kisamatkoille, muuta kun sillon kun on "pakko" (lue: SM-kisat, Agirotu, karsinnat tai jokin edustus tehtävä..). Niin, nyt me sit lähettiin ja no joo.. No olishan sitä voinu lähempänäkin kisata.

Mineillä oli tuomarina Virran Rauno. Melko kimurantit radat tuli siitä, kun minien kyseessä ollessa Rauno sai tehtyä vähän tiukempaa pakettia ja esteet oli aikas lähellä toisiaan (siis ansoja oli vähän enempi kun yleensä..ehkä). Ellin kanssa en päässyt hyvään kisavireeseen en sitten millään, siis ekalla radalla. Oli ihan hyvä fiilis rataantutustumisen jälkeen, kunnes tajusin, että voi saasta. Olin tutustunut rataan väärin! Yksi hyppy oli jääny välistä, ja tietysti se oli sellasessa kohdassa, et olisin kyllä tarvinnu sitä vähän miettiä paikan päällä. Ja niin tietty. Sinnehän se kosahti!! :/ En ollu niinkään pettynyt itse Hyl:yyn vaan siihen, että ittellä asenne romahti ihan täysin sen virheen jälkeen. Loppu rata vaan löntysteltiin maaliin ja itelle jäi aika paha mieli siitä. Hitto, sitä pitäs vaan pusertaa täysillä loppuun asti vaikka olis mikä. Jo koirakin sen ansaitsee! <3 .. Ainiin, joo. Tietty tää eka oli kaiken lisäksi TR-kisa, joten pisteitä tippuu taas..

Noo, mut toiselle radalle sain kerättyä taas asenteen kohdilleen ja tehtiinkin hyvä, sujuva rata ilman mitään ylimääräistä. Ja nolla-voitto tuli! ;) Erityisen tyytyväinen olen pujotteluun, mikä meni oikein loistavasti, vaikka kulma oli jotain 120 astetta umpikulmaan ja vielä leikkaisn takana. Hieno pikku otus minulla.

Ja sit Ada. Medeillä oli tuomarina Ritva Herrala. Ihan älyttömän kiva rata, vaikkakin melko kimurantti tietyiltä osin. Alkuun onnistui sylkkäri suoran putken jälkeen ihan täydellisesti. Ada, se kun vaan pyörähtää ilmassa saman tien kuin sille merkin annan :) Kontaktit meni vauhdikkaasti, mutta kuitenkin mielestäni riittävän tarkasti. Rupeen kyllä hakemaan kesää kohti niihin sitä hallittavuutta lisää. 5 vp nimittäin napsahti puomin jälkeen, kun vähän hallitsemattomasti pääsi neiti ryntäämään ja sit kun olis pitäny kiertää yks hyppy takaa niin kampesikin mun puolelle ohi linjan ja siitä se kielto. Mutta mahtava draivi oli päällä, niin mulla kun koirallakin. Todisteena siitä mojova mustelma neidin hampaista.. erehdyin maalissa kiittämään liian riehakkaasti kuumakalleani ;)

Toinen rata, hyppis, alkoikin sit vähän kehnosti, kun Ada tuli ensimmäisen rima ALI! Oli rynnänny lähdössä mun perään ihan lähelle ekaa hyppyä, ja sit kun kutsuin niin tulikin ali. Pöh. Tässä vähän laski fiilis taas ja mentiin melko löysästi maaliin. Rata olis ollu kyllä kiva vetää ihan täysilläkin ;)

Että näin meillä. Ihan kiva reissu, vaikka kotona olinkin vasta joskus 23.30 (jätin vielä Antin Jyväskylään matkalla). Kiitos Antille matkaseurasta! Olis ollu aika rankkaa yksin.

Palaillaan taas astialle..
Ihanaa..Kevät tulee vihdoin! ..

Maaliskisat

... Kisattiin tänään Kikan tallin maneesilla Siilinjärvellä. Talven toiset kilpailut ja mukaan mahtui niin hyviä kuin heikkojakin pätkiä...

EKA RATA:
Oli siis agirata. Ellille muuten oikein lennokas (oli pienessä ruumiissa aika paljon pakkautunutta energiaa) rata, mutta harmittavasti 5 vp kepeiltä. Kepeille tultiin 90 asteen umpikulmassa ja mä vein valssaamalla koirani kakkos väliin... Pöh! Muuten selvitettiin matkalla jo monta sellasta huhuh-tilannetta, niin sit menin sössimään tollasen helpon kohdan. Yksinkertaisesti ajauduin niin lähelle keppejä et Elli tajusi ne liian myöhään... Mut kyllä me tällä radalla koettiin sellanen Ahaa-elämys, että ainakin päätettiin, et enää ei yritetä saada kontakteja Ellille nopeemmiksi längillä. Ei vaan onnistu, sillä Ellillä on liian lennokas tyyli mennä.. Musta tuntuu, et sille on mahdotonta opettaa hiipiminen..Sille tulee paineen alla sellanen loikka sinne alastulolle, et on aina liian tuuripeliä, et osuuko vai eikö osu.. Nytkin hyppäsi, mutta tuli alas niin että takajalat osui vielä kontaktille.. Puomilla ainakin näin. A on toinen juttu sillä längillä oon saanu sitä reippaammin painumaan alas. Mutta siis puomilla siirrymme takaisin vanhaan tuttuun käskytys-semi-pysähdykseen ;)

Ada loisti ensimmäisellä radalla. Vauhtia oli härrällä todella hyvin ja kontaktit mentiin raivokkaasti, mutta malttoi valua alas asti. Molemmat. Kepit otin lähettämällä yksin pujotteluun ja sit leikkaamalla seuraavalla hypyllä ja toimi kyllä kuin unelma. Varmasti noiden nopeiden kontaktien ansiosta voitto napsahti luokan nopeimmalla ajalla. Hiphei! Olinpa ylpee tytöstäni.

TOKA RATA:
Oli agirata tämäkin. Teemana oli taas pitkälti samat slide-törkki-jutut kuin ekallakin radalla. Puomi oli keskilvaiheen jälkeen suoraan kohti putken väärää päätä ja tämä kohta koitui aikas monen kohdalla kohtaloksi..
Ellin kanssa saatiin rutistettua nolla vaikkakin pakka hajosi juuri tuolla puomilla. otin tällä kertaa kontaktit vanhan kaavan mukaan ja olihan ne hitaammat, mutta ainakin virheettömät. Puomilta meinas karata sinne väärään päähän putkea, mutta kiljaisu pelasti.. taas.. ;) Tosi tyytyväinen olen tuohon rataan muuten. Aan kontakti oli tosi hyvä ja homma sujui kuin tanssi tonne loppuun asti. Toiseksi viimeisellä esteellä yritin vielä Jaakotusta suoran putken jälkeen (120 astetta), mutta pipariks meni ja Elli pyrähti akselinsa ympäri.. Tuli vähän turhaa aikatasoitusta. Tältä radalta sitten 2.sija Katin ja Taikan jälkeen.

Ada lähti taas kuin tykin suusta ja otti tosi hienon Aan. Yhdessä työnnössä puikkasi väärälle puolelle estettä ja siitä eka vitonen. Jatkettiin täysillä ja sit tuli se puomi... Adan ensimmäinen kontaktivirhe oli totta. Videolla näkee, et jään liian taakse käskyttämään "alas" --> Ada kattoo mua ja tulee vauhdilla yli kontaktin. Oon melko varma, et jos olisin vaan reippaasti liikkunut eteenpäin niin virhettä ei olisi tullut.. harmittaa kyllä vähän, mutta toisaalta tämä vahvisti käsitystä siitä kuinka jatkan Adan kontaktien kanssa.. Madallan länkiä ja pakotan sen hiipimään pidempään.. voi olla että jätän namipalkan maasta pois ja siirryn käskyyn ja kehuun/naksuun. Joo näin mä teen.. Jatketaan siis harjoituksia;)

Ensi viikonloppuna suuntana Tampere. Katotaan, mitä siellä paljastuu..

Voi, kun oli ihana viikonloppu

Aivan huippua oli pitkästä aikaa nähdä kavereita ihan ajan kanssa. Perjantaina shoppailua Kaisan kanssa. Illalla Sanna yöksi ja Lauantaina sitten vanha opiskelu porukka koolla jälleen lähes täydellisenä. Saatiin rauhassa istua iltaa ja rupatella (ja vähän tissutella siinä samalla). Jatkoille sit kylän pintaan ja baariin laittamaan jalalla koriasti ;) Kivaa oli, ja kun muisti pysyä kohtuudessa ei kohmelokaan vaivannut ja sunnuntai meni ihan mukavissa merkeissä :D Illalla on vielä treffit parin kaverin kanssa kahvittelun merkeissä. Oikein sosiaalisen viikonlopun ruumiillistuma!

Perjantain harkat meni taas parin viikon tauon jälkeen pienessä kohmeessa. Nyt musta tuntuu, että mun ohjaus alkaa olla jo niin tottunut Adalle, että Ellin kanssa tahtoo olla välillä treeneissä hinkalaa.. Se tuntuu vaan käyvän harkoissa sellasella ihan ihme kierroksella. Vauhtia on ihan ok ja kuumuu radan reunalla ihan hulluna. kentälle päästessään huutaa ja riekkuu. Ei oikein malta keskittyä mihinkään. :/ Liikkeelle päästessään menee ihan mukavasti, mutta saattaa yhtäkkiä keksiä jotain kivaa hupia itelleen ja hakee jotain ihan ihme kuvioita ;D Siinä alkaa ihan selvästi olla sellasta "vanhan ketun" vikaa. Sillä on ihan selvänä se millon ollaan harkoissa ja millon kisoissa. Kisoissa ollaan kyllä niin täräkkänä ja nohevana. Ei tietoakaan mistään haaveilusta kesken kaiken. Sillon keskitytään vaan itte asiaan! Luulen, että suurin syy siihen, et se ei ihan täysillä keskity treeneissä on siinä, että ne treenaa Adan kanssa samassa ryhmässä ja Elli kuumuu niiiiin paljon sillä aikaa, kun teen jotain Adan kanssa. Sillä tahtoo mennä sit välillä överiksi omalla vuorollaan.. Odotan jo kesää, että pääsee ulos treenaamaan pois ahtaasta hallista.

No jokatapauksessa meillä oli kivat treenit ala Matti. oli slideja, Tiukkaa keppi-törkkäystä ja kontakteja. Meinas olla vaikeuksia noissa sliden ajoituksissa, mutta saatiin ne kyllä kohdalleen. Ellin tahdoin päästää aina liian aikasin, jolloin puikkaskin väärälle puolelle hyppyä. Niin ja sit ehkä se kaikkein ärsyttävin juttu! Meillä oli Aan alla putki niin, ettei päässy lähelle kontaktia. Noo, mulla oli länget siellä ja Elli tuli 2x niiden YLI. Sit jo suutahdin sille aika kovasti. Sain onneksi hiottua sen pois eikä tapa enää uusinut.. Inhottava temppu :/ Ei siis kylläkään loikannut kontaktia vaan ihan pikkasen hypähti sen riman yli alas.. Kokeili selvästi, et josko tästä pääsis näinkin kumartumatta.. Ada taas oli aikas loistava. Pari kertaa liuku käännöksissä pitkäksi, mutta pääosin meni oikein hyvin. Kontaktit oli tosi hyvät ja länget toimii edelleen! Huomasin kyllä taas, että nuo keppitörkit meinaa olla vielä hankalia nuorelle. Meinaa liikkua aina väärälle puolelle aloittamaan kun vie esim. neulansilmästä kepeille.. Mutta reeniä reeniä vaan...

Ellin kanssa pitää mun nyt yrittää keskittyä myöskin itse paremmin treeneihin. En saisi hermostua siihen sen riekkumiseen, mutta kun kaksi tällasta kohloa ei kyllä ainakaan rauhoita toisiaan. Petrattavaa on ;) Tavoitteeksi mulle ja Ellille loppukevääksi: määrätietoista ja tarkkaa ohjausta sopivalla agressiolla niin hyvää tulee ;) Siispä, törmäillään kentillä!

Rupileuka

:( Perjantain treeneissä mentiin viimestä pätkää Adan kanssa, kun sattui pikku äksidentti. Jaakotin ennen puomille nousua (oli hyvin tilaa koiralla suoristaa ittensä ja nousikin suoraan ylösmenolle) ja olin jo menossa eteenpäin, kun takaa kuului hirvee kolahdus ja Ada keräili itteensä lattialla... Tuli mun luo suupieliään nuoleskellen ja arvasin, että tais sattua.. Säikähdin, että on menny hampaita. Leuasta jokatapauksessa oli nahka rullalla ja verta tuli. Hampaat onneksi ainakin vielä pysyneet suussa. Pitää seurailla, että pysyy jatkossakin. Käytiin tyrehdyttämässä verenvuoto ja palattiin takaisin puomille. Helpottavaa oli huomata, että sen verran on kova päinen, että pian jo kiipesi täysiä kunnon draivi päällä puomille. Ei jäänyt kammoa ! :D Adalle ei olekaan vielä sattunut ikinä tuollein. Elli kyllä keräilee itteensä aina sillon tällön varsinkin kisatilanteissa.. Joskus on juostu rata kisoissa silmät ja suu täynnä hiekkaa, mutta neitiä ei oo haitannu. Täysiä on tullu pärskien enimpiä pois suusta :D Huvittavaa. Sillä on ihan mahdoton tekemisen palo, sattuipa mitä hyvänsä!

Nyt on pari päivää Ada nuollu toista etutassuaan.. Veikkaampa, että löi jonnekkin jumia tai jotain.. Pitää illalla ottaa leffan ajaksi neiti käsittelyyn ja tarpeenmukaan varailla aikaa ammattilaisen pakeille. Mutta nyt tää lähtis vielä käymään saleilemassa, jotta ehtii illaksi sitä leffaa tuijottamaan... Moikka!

Haaste otetaan vastaan nyt..

Elikkäs Karo haastoi meidät, joten tässä oma vastaukseni haasteeseen:

1) Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2) Pick the 4th picture in that folder.
3) Explain the picture.
4) Tag 4 people to do the same!


Tämä kuva on tallenne elämäni tähän mennessä hienoimmista kisoista. Agility MM-08 Helsinki; Elli, elämäni koira, liitää yli esteen kohti seuraavia haasteita. Tuo hetki, nuo kilpailut, ovat edelleen elävästi mielessä ja ne kaikki haluaa elää uudelleen. Pieni, punainen tättähääräni, jolla on edelleen sama lapsellinen ilme silmissä <3. On se vaan niin rakas elukka! Ikinä en olisi uskonut, mitä kaikkea sen kanssa saakaan kokea. huoh..

No niin. Ja tässä tulee sitten haaste seuraaville: Jonna, Mervi, Oili ja Sanna. Olkaapa hyvä ja laittakaa haaste eteenpäin! ;)

Minä jätin koirat perjantaina porukoille hoitoon ja suuntasin junalla kohti sotkamo-vuokatti-akselia. Vietin kivan viikonlopun kaverini Sannan (ja vähän Enninkin ;) kanssa. Perjantaina työt vielä painoi ja rupattelun jälkeen käytiin nukkumaan. Lauantaina sitten virkeenä ylös ja kohti Vuokattia. Ilma oli kaunis ja rinteessä sopivasti porukkaa. Kolmen tunnin sujottelu lumilaudalla riitti tällä kertaa. Kivaa oli. Illalla sitten tyttöjen kanssa vähän *hiphip* paikallisessa ja sunnuntaina palauteltiin :D Kivaa oli tulla takaisin kotiinkin. Koirat oli olleet kilttinä hoidossa :)
Nyt vaan jatketaan arjen pyörittämistä.. Yritetään jaksaa seuraavaan viikonloppuun, kohtahan sekin onneksi on!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kakkapylly ja pentujen tuoksua

Tänään töitten jälkeen koirat pihalle ja takaisin sisään tullessa vähän nuuskaisin ilmaa... Jossain haisee nyt vähän.. No ihan se itte :D Ja kurkkaus Ellin hännän alle. Arvasin! Bingo! Maaru löysällä ja puolet tavarasta housuissa! Eikun vaan pesulle. En tiiä mikä oli mahaa sekoittanut, mutta mitään ongelmaa ei sen jälkeen ole ilmennyt.. Ehkä vaan joku pika-häiriö vatsan toiminnassa. ei vielä riisi-raejuustokuurille.

Sunnuntaina kävin Elisan kanssa vierailulla Oilin ja Tirrin luona.. Siellä oli 2 x trikkejä shelttityttöjä. Ikää 5 viikkoa. Tytöt oli juuri jalkeilla ja jaksoivat viihdyttää meitä hetken ja sit naps. Lamput pimeni ja vaikka kuinka odoteltiin ja odoteltiin, ne vaan nukkui. Oililla kasvaa villejä shelttejä :D Ei vaan. Oikeesti vaikuttivat oikein tyytyväisiltä ja onnellisilta penneleiltä ja mitä niitä nyt siinä ehti seurailla, niin molemmat oli oikein reippaita ja pelottomia. Helppoja käsitellä ja taistelutahtoa löytyi. Kunnon purinat tuntu löytyvän helpolla vaivalla, kun vähän leikitti :D Pennuillahan siis emänä Bluemeadow`s Instant Love "Tirri" sekä Amorosan Ehkä Elvis "Fico!". Loisto vanhemmat ja varmasti loisto pennut - en epäile! Mielenkiinnolla jään odottamaan pentusten kasvua. Vanhemmista ei ainakaan intoa ja vauhtia puutu radalla!

Pentukuume senkun vahvistuu meikäläisellä... Mitenhän sitä kestää.. Ei ehkä mitenkään.. Ja tiiättekö; siihen on vaan yksi lääke, jonka nimeä en uskalla edes sanoa ääneen.. ;)

Ystävänpäivänä..

Ihan ensinnäkin oikein loistavaa Ystävänpäivää kaikille lukijoille ja ystäville :)

Me vietettiin iltapäivä kisaten Varkaudessa yhden startin verran (TR-kisa). Mineissä koiria oli 21 ja medeissä 32. Perjantain treenit eivät lupailleet kovin hyvää kisaa ajatellen varsinkaan Ellille. Elli oli vähän laiskalla tuulella ja kehitteli treeneissä kaikkia omia pikku kuvioita.. Mutta kai se niin on, että huonot treenit pohjalla takaa paremman kisamenestyksen :)

Ekana Varkaudessa kisasi medi koirat (jännää oli mennä Adan kanssa eka). Tuomo Pajari oli laatinut aika kivan radan, mitä kyllä sadattelin ennen rataantutustumista.. Se näytti inhottavammalta kuin oli. Alkuun kova vauhti kahdella suoralla hypyllä, sitten loivasti renkaalle josta koira piti saada heti pois linjasta putkeen (tai sitten joutui auttamattomasti A:lle, jonka alla putki oli). Putkesta hypyn kautta suoraan putkeen, jonne koiran piti osata mennä pimeestä kulmasta itsenäisesti, sillä ohjaajan oli pakko olla jo menossa kohti keppejä tai muuten oli paniikki. Kepeiltä mentiin hypyn kautta n. 90 asteen kulmasta A:lle (tämä oli hieman inha kohta sillä matkaa oli paljon ja koira piti ehtiä suoristamaan jotta sai turvallisen linjan kepeille)... Niin ja siellä oli alla se putki... A:lta käytiin peränurkassa vähän heittämässä sylkkäriä ja valssailemassa ja sitten tultiin puomin kautta loppuun -> suoraan hyppy, n.120 astetta suoraan putkeen (joka oli sen alussa olleen putken kanssa ihan samassa linjassa n. metrin päässä), ja putkesta 90 astetta maalihypylle. Hyllyjä tuli paljon ja niistä suurin osa alussa, kun koirat paineli A:lle eikä putkeen, sitten siinä keskellä kun koirat menikin putkeen eikä A:lle ja lopussa, kun koirat menikin lähtöhypylle, joka oli suoraan linjassa puomilta lähdettäessä ja n. metrin päässä siitä putkesta, jonne lopussa oli mentävä.. Aika sekavaa selitystä, mutta yrittäkää ymmärtää.. Videollakin nää radat olisi, mutta en oo vielä purkanu kameraa tähän hätään :D

Mutta siis. Molemmille koirille sain nollat ;) Ada voitti medit ja Elli oli kakkonen mineissä. Ellin aika oli n. sekunnin nopeempi kun Adan, joten ihan omalla tasollaan Ada ei tänään painellut. Mutta todella tyytyväinen olen molempiin! Elli syttyi taas kisaan ihan eritavalla kuin treeneihin :) Vanha konkari tietää milloin ollaan tosissaan! Ellin rata oli suoraviivainen ilman mitään ylimääräistä, paitsi että Hyl oli todella lähellä, kun neiti ei lähtenyt mun sylkkäriin mukaan niin hyvin kuin piti ja meinasi valua esteen väärälle puolelle -> kiljaisu, ja koira "pysähtyi" samantien ja ymmärsi yskän -> tilanne oli pelastettu, mutta sillä seurauksella että hävisimme voittomme Kaylle ja Akille :D Mutta TR-pisteitä ropisi. Huh! Siltä osin saavutus :D

Adan kanssa oli makeeta mennä taas, se kun yrittää ihan kympillä ja hyvä raivo oli päällä. Sillä kuluu aikaa vielä siihen kouhotukseen, kun pitää yrittää sinkoilla "pois raiteilta" ja rytmittäminen vielä hieman hankalaa. Lisäksi lopussa pyörähdys putken jälkeen vei aikaa. Ilman sitä, olisivat olleet Ellin kanssa samoissa ajoissa. Niin, ja kaatuihan se vielä kerran siellä peränurkassa, joten olisi Ada ollut oikeesti nopeempi kuin Elli. Niin sen piti ollakin ;)

Kontakteista vielä. Nyt oli ekat kisat meidän länkitreenien aloituksen jälkeen ja oli mukava huomata, että varsinkin Adan kohdalla tyyli oli kohillaan. A:n kanssa saadaan vielä hioa enemmän (tuli n 40 cm korkeudelta alas), sillä olisin halunnut Adan tulevan vielä yhden askeleen alemmas. Puomi oli erittäin hyvä! Tuli alas kovaa, himmasi pikkuisen samalla liikkuen koko ajan ihan puomin loppuun asti! Hyvä! Kaipaan siihen vielä hieman hallittavuutta kontakteilta lähtöjä ajatellen, mutta vauhti on nyt ihan mallillaan.
Elli taasen teki kanssa kyllä reippaammat kontaktit kuin normaalisti, mutta silti sillä on se tietty tyyli, millä se tulee alas. Ja tähän valitettavasti kuuluu sellanen hyppy loppuun. Kisoissa teki sen jälleen. Tuli kyllä hyvin alas, mutta en ehkä uskaltaisi sille tehdä toista kisaa perään vedättämällä -> luultavasti loikkaisi ylempää... Luulenpa, että jos en ala keksiä nopeaan sille parempaa keinoa, niin palaan ihan siihen alkuperäiseen käskytykseen. se on toiminut tähänkin asti, mutta nopeutta kaipaisin lisää.. Mietitään ja kokeillaan vielä... :)

Mukava oli kisata pitkästä aikaa ja hyvä mieli jäi molemmista koirista :) mieltä lämmitti myös tuomarin kommentit palkintojen jaossa: "tuo sinun jalkatyöskentely pitäisi saada nauhalle, kun se on niin tehokasta" ja Gumplerin, joka oli kuvaamassa, kannustus "Tykkäsin todella paljon molempien kanssa työskentelystä. Tänä vuonna vaan taas kohti Itävaltaa". Hyvä, että mun hyvä fiilis välittyi muillekin. Mutta ennenkaikkea oli kiva nähdä taas agikavereita, joita ei näin talviaikaan tahdo nähdä liian usein.

Tapaillaan taas kentillä kevään mittaan;)

vapaatakin välillä

Ihana olla välillä vapaallakin :D Parin viikonlopputyön jälkeen mut palkittiin 4 päivän työviikolla, ja ylimääräinen vapaa osui nyt keskiviikolle.

Aamulla sain nukkua vaille yhdeksään, mistä sitten noustuani lähdinkin käyttämään koiria ulkosalla. Annoin niille ruokaa ja sit nautin itsekin aamupalaa piiiitkään samalla lehteä lukien :) Ihana rauhallinen aamu. Siitä sitten polkaisin Lady Linelle Body Pumpiin ja salille. Oli ihanan virkeä olo ja liikunta maistui. Sieltä tullessa poikkesin vielä kaupassa ostamassa ruoka tarpeita (illalla suunnittelin leipovani piirakan evääksi loppuviikolle :)

Kotiin päästyäni sit söin ja vähän järkkäilin kaikenlaista. Koirien kanssa ehdittiin kunnon lenkille valosan aikaan ja lähdettiinkin jäälle. Kyllä tytöt oli innoissaan. Juoksivat ihan intopinkeinä Ada edellä ja Elli perässä.. Vähintään puolet ajasta kirmasivat kyllä koko sydämensä kyllyydestä. Oli ihana katsoa, kun ne niiin nautti elämästään. :) Kotimatkalla poikettiin vielä kaverin luona ja tultiin sit kotia kahville. Tässä mä vieläkin istun ja juon toista kupillista kahvia. On hyvää :)! Oon alottanu yhden verkkokurssin lasten lääkinnästä ja ajattelin tässä nyt uhrata sille aikaa noin tunnin verran. Ihan kiva tehdä näin vapaapäivänä, kun siihen ei oikein muuten tahdo riittää iltaisin aikaa... eikä kiinnostusta. Illalle oon vielä suunnitellut leffaa tai jotain muuta mukavaa.. Kaverin luo kenties?..

Lauantaina sitten kisaamaan! Perjantaina pitää vielä käydä Kuopiossa treeneissä ja hinkata Adan kanssa ainakin kontakteja, jotta voin lähtee kisaan luottavaisemmin :) Ihanaa päästä jo kisaamaan. Katsotaan, millaista jälkeä saadaan aikaan! PItäkää peukkuja!